Kolmen tunnin pikaunilla meni tämä yö ja kello 04 "pirteänä" ylös ja matkaan kohti lentokenttää. Jännät paikat! Varasimme eilen muutaman muun aikaisen lähtijän kanssa kimppakuljetuksen kentälle ja hinnaksi muodostui täten 10NZ$/henkilö (6E) Ei mikään paha hinta, koska matkaa kentälle on kuitenkin yli 20 kilometriä.
Aucklandin kentällä piti ensimmäiseksi käydä pankissa ja maksaa joku 25NZ$/henkilö lähtövero, jonka jälkeen lippu leimattiin ja pääsi vasta jatkamaan turvatarkastuksiin. Onneksi tässä lentokentän pankissa oli jopa Tongan rahaa vaihdettavaksi, joten sain nyt pienen summan viimein vaihdettua, huh! Eipä onneksi ollut juuri ruuhkaa kentällä ja koneessa vielä vähemmän! :-) Meidän lisäksi koneeseen tuli yksi Japanilainen, kolme Uusi-Seelantilaista ja parikymmentä Tongalaista, that's it. Painoa oli kuitenkin varmasti täyden koneen verran, koska ovat nimittäin aika isokokoisia nämä Tongalaiset! :-)
Lento 12: Auckland-Nuku'alofa (Tongatapu)
Lentoyhtiö: Pacific Blue
Konetyyppi: Boeing 737-800
Lentonumero: DJ179
Ilmoitettu lähtöaika: 07:00
Toteutunut lähtöaika: 07:00
Lentomaileja: ?
Lentoaika: 2 tuntia 30 minuuttia
Muuta: tasainen hyvä lento!
Nuku'alofaan laskeuduttiin kello 9.30 ja jo laskeutuessa näki, että nyt ollaan kyllä todella erilaisissa maisemissa, pelkkää palmua, palmun perään. Koneesta tultiin ulos suoraan takakautta ja käveltiin pitkin lentokenttää jonkinlaiseen terminaalina toimivaan hökkeliin, mikä oli kyllä todella hurjassa kunnossa! Lyötiin kännykät päälle, mutta ei tietoakaan minkäänlaisesta verkosta, ei edes minun E61:sellä, jonka pitäisi toimia joka puolella maailmaa. Ei nyt näköjään sentään Tongalla :-) Meillähän ei taaskaan ollut varattu mitään etukäteen (koska etukäteisvaraukset on edelleen vellihousujen hommaa, heh), eikä siis tiedetty yhtään minne mennä ja miten??
Ulkona nähtiin tutun näköinen äijä lapun kanssa heilumassa ja tajutiin, että tämä samainen sankari ollaan nähty Madventures ohjelmassa :-) Kysessä on siis jo legendaksi muodostunut Englantilainen Toni, joka pitää Toni's guest house majataloa Nuku'alofassa. Häneltä kysyttiin, että löytyykö yösijaa ja tottahan toki löytyi, itseasiassa ainoastaan yksi muu oli kuulemma tällä hetkellä paikalla :-) Täällä Tongalla ei yleensäkään ole paljon turisteja, puhumattakaan juuri nyt! Toni sanoi, että kannattaa nostaa lentokentän automaatista rahaa, sillä kaupungilla tuskin mikään toimii ·eikä muuten toiminut tämä lentokentänkään automaatti, out of service :-) Täysin hukassa ollut Japanilainen tyttökin tuli samaan kyytiin ja Toni lupasi heittää hanet johonkin majataloon, missä on Japanilainen omistaja. Aika uskomattomia nämä pienet pippuriset Japanilaiset kun lähtevät aina yksin reissuun osaamatta juuri Englantia ja tajuamatta mistään mitään :-) Respect!
Heitettiin siis Japanilainen ensin perille, jonka jälkeen suunnattiin pitkin pölyisiä hiekkateitä Toni's guest houselle. Aika hurjassa kunnossa oli tämä Tonin paku ja ehkä muutama vaihde (välillä) jopa toimii, mutta silti luksusmobiili verrattuna paikallisiin menopeleihin :-) Todella paljon näkyi koiria, isoja sikoja ja ihmisiä makoilemassa pitkin poikin, siellä sun täällä roskien keskellä. Ihmiset innokkaasti heiluttelivat ja huutelivat hello aina ohiajettaessa, aika hienoa! Täällä Tongallahan ei kovin moni ihminen töitä tee, vaan päivät kuluu lähinnä syödessä, makoillessa ja kavaa juodessa. Tonin mukaan ei ole edes tarvetta tehdä työtä, koska ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi (kalaa, sikoja, mangoja, vesimeloneja, kookoksia jne.) ja ihmiset ovat tyytyväisiä kunhan jonkinlainen katto pään päältä löytyy ·Papaijat kuulemma syötetään lähinnä sioille tai turisteille :-)
Tämä Tonin majatalo sijaitsee kaukana kaikesta, todella kuoppaisen hiekkatien päässä, aivan tavallisella Tongalaisella asuinalueella ja olipas melkoinen mesta, huh! :-) Ei tätä kyllä suoraan sanottuna kenellekään täysijärkiselle voi suositella, ellei sitten ole todella pienellä budjetilla liikenteessä tai hakemassa, jotain extreme aitoja kokemuksia, niin kuin me nyt. Nämä tongalaiset talot eivät ihan ehkä täytä Suomalaisia laatustandardeja ja enpä usko, että menisi edes pihavarastona Suomessa läpi nämä :-) Vessaan kurkkaamisen jälkeen päätinkin välittömästi aloittaa parin päivän pidätyssession! :-) No, ei siinä mitään, täällä nyt oltiin ja heitettiin laukut sisään mahtavaan ja romanttiseen honeymoon sviittiin numero 8 ...herranen aika sentään :-) Vieraskirjasta ei paljon Suomalaisia nimiä löytynyt, mutta Madventures tiimin (Riku Rantala, Tuomas Milonoff ja Eero Milonoff), sekä netistä tutun Vehkiksen signeeraukset löydettiin vuodelta 2002. Ei siis olla ainoita hulluja! :-) Paikalla oli yksi muu asukas, vanhempi Hollantilainen mies, joka lähinnä istui koko ajan pihalla lukemassa kirjaa ja kiskomassa paikallista Ikale olutta :-)
Hetki tsekkailtiin ja ihmeteltiin mestoja, jonka jälkeen Toni lupasi heittää koko porukan Nuku'alofan keskustaan. Tämä Hollantilainen mies oli jo pidempään jumitellut Nuku'alofassa ja päättänyt nyt jäädä pidemmäksi aikaa, joten hänen piti jonkinlainen viisuminpidennys saada aikaiseksi. Mainiosti riittää paikallisille viranomaisille kuulemma pidennyksen syyksi, että holiday (lomalla), eli täällä ei siis turhia nipoteta, rento meininki! :-)
Aika hurjassa kunnossa oli Nuku'alofan keskusta, melkein kaikki tuhannen päreinä ja palaneena! About kolme kuukautta sitten Nuku'alofassa oli hurjia levottomuuksia ja keskusta tuhottiin ja poltettiin lähes totaalisesti. Edes kaikki ihmiset eivät ehtineet ulos taloista, vaan jotkut paloivat karrelle sisällä, huh! En kyllä ikinä (siis ikimaailmassa!) pysty uskomaan, että rauhalliset, ystävälliset ja laiskat Tongalaiset olisivat tuon tuhon saaneet aikaan, vaan haiskahtaa, joka paikassa aina yhtä iljettävän ja vallanhimoisen armeijan salajuonilta!
Onneksi erittäin mukava ja siisti Friend's Cafe oli säilynyt ehjänä ja siellä vetäistiin aamiaista ja tunnusteltiin ilmapiiriä. Jonkin verran Uudesta-Seelannista avuksi tulleita poliiseja ja armeijan väkeä oli myös kaikessa rauhassa kahvittelemassa ja syömässä, eli rauhallista tuntui olevan. Todella nihkeällä nettiyhteydellä varustettu konekin löytyi ja hetkisen vietin siinä kirjoittaen muutamat sähköpostit ja päivitellen päiväkirjaa. Kuten jo aiemmasta päivityksestä varmasti selvisi, niin suureksi yllätykseksi Suomen kieltä alkoi kuulumaan vierestä! Kaikista paikoista epätodennäköisin, niin siellä törmätään sitten Suomalaisiin, aika hienoa! Tämä oli sellainen vanhempi, nykyisin Australiassa asuva nainen tyttärensä kanssa, mutta emme oikein ikinä päässeet selville, että minkä ihmeen takia he täällä nyt olivat? :-) Hän myös totesi, että Sydney on kallis ja epämiellyttävä paikka ja suositteli ennemmin Brisbanen alueita Australiassa.
Hetki istuskeltiin postin portailla ja mietittiin, että uskaltaisikohan tuosta mennä rantaan päin, kunnes huomattiin, että tuttu Japanilainen siellä tallustelee kaikessa rauhassa imeskellen kookosta :-) Uskomattomia tyyppejä! Hän jo huomasikin meidät ja innokkaasti tuli heti mukaan porukkaan :-) Käytiin itsekin sitten hakemassa kookokset ja niitä imeskelllen höpöteltiin niitä näitä. Juu minä olen jo, niin tottunut Japanilaisten kanssa kommunikointiin, että tämähän meni kuin vettä vaan! Sovittiin, että lähdetään huomenna porukalla tekemään Tonin järjestämä kokopäiväretki Tongatapun ympäri.
Postin puhelinautomaatista soitettiin Tonille, että tulee hakemaan ja lyhyen paikallisessa "supermarketissa" pysähtymisen jälkeen palattiin Tonin majatalolle, jossa Hollantilainen mies taas istuskeli lukemassa kirjaa koko ajan kasvavan olutpullovuoren keskellä :-) Keiteltiin Tonin keittiössä vielä illalliseksi nuudeleita, jonka jälkeen mentiin omaan sviittimme ja vedettin moskiittoverkot tiukasti alas. Good night, sleep tight! ·ja nyt saattaa sopia jopa lorun loppuosa, että Don't let the bedbugs bite :-) Ou sh..!
More thumbnails ...
4 votes 
