Saavuimme kahden hirvittavan matkapaivan jalkeen Niafuun, tongalle. aallot olivat 3-5 metriset ja vene keikkui ihan hervottomasti. Voileivan tekeminen oli taas niin suuri ponnistus, etta kun Mika soi siita osan, niin suutuin oikein kunnolla. Kaikki oli aika vasyneita ja huonolla tuulella. Toisena paivana kavi kuitenkin uskomaton onni, silla siamme kalan. Olimme juuri juomassa kahvia ja teeta, kun Raimo sattui vilkaisemaan veneen perassa roikkuvaa siimaa, ja huomasi sen olevan ihan kirea. Han huusi, etta kala ja me kaikki ryntasimme innoissaan kannelle. Kalaraukka oli vasyttanyt itsensa jo valmiiksi, silla Noomi eteni melkein kuuden solmunb vauhtia. Kiskoimme puolikuilleen kalan veneeseen ja se oli komea seitsemankiloinen kultamakrilli.
Siina kauheassa heilunnassa sitten Mika fileoi sen ja otimme talteen myos keskiruodon mahdollista kalakeittoa varten. Siina merenkaynnissa oli onni, ettei kukaan loukannut itseaan siina veitsen kanssa touhutessa. Sina iltana soimme kalaa ja seuraavbana aamuna olimmekin jo perilla Niafussa. Niafu on oikein kunnon kokoinen mesta, taalla on jopa useampi ravintoja ja ihanan suojaisessa satamassa oli useita kymmenia veneita. Vene ei heilunut yhtaan ja me juhlimme syomalla kalaa kermakastikkeessa, perunaa, ja punaviinia. Jalkkariksi teimme viela hedelmasalaattia kermavaahdon kanssa ja sitten kaaduimme tiedottomina punkkiin.
Vietimme muutaman paivan Niafussa ja sitten loppuviikon kiertelimme eri saaria ja yovyimme eri luonnonsatamissa. Tutustuimme luoliin ja asumattomiin saariin, otimme aurinkoa, snorklasimme ja muuten vain pidimme hauskaa. Mina paasin viimein kokeilemaan harppunapyssya ja pitkan yrittamisen jalkeen sain ammutuksi muutaman kalan. Ne oli aika pienia, mutta saimme niista kuitenkin yhden aterian. Raimo oli kylla sita mielta, etta ei nain ruotoisista kaloista mitaan ateriaa kannata tehda.
Olemme viela ensi yon taalla ja koetamme nahda valaita, joita taalla pitaisi olla paljon. sitten lahdemme viimeiselle legille Fijille. Matka on noin 500 mailia, eli 5-7 paivaa pitaisi menna. Toivomme kaikki, etta merenkaynti olisi kohtalaista, eika vene keikkuisi paattomasti. Eipa sitten muuta talta kerralta. Terveisia kaikille kovasti ja olisi kiva kuulla viesteja tannekin pain :)
Ohessa paivakirjaa matkalta:
Keskiviikko 6.7.2005.01:30
Maanantaina saatiedotus viimein lupasi tuulen heikentyvan seuraavaksi paivaksi. Emme kuitenkaan jaksaneet odottaa sita, vaan lahdimme liikkeelle heti samana paivana. Matkanteko on ollut tahan asti todella raskasta silla viime paivien kovat tuulet ovat nostaneet merelle melkoiset mainingit ja aallot. Vene keikkuu ihan koko ajan puolelta toiselle ja valilla niin pahasti, etta laidat horppaa vetta. Mainingit on muutaman metrin korkuisia ja pahimmillaan jopa viisi metrisia.
Mina nukuin viime yona aika hyvin poikittain keulahytissa, mutta Mika ei oikein saanut nukuttua salongissa. Tana yona vaihdoimme paikkoja, joten toivottavasti Mikakin nukkuu edes vahan. Vaikka matkanteko onkin ollut todella kurjaa, niin ainakin matka on edennyt ihan hyvaa vauhtia. Taman legin pituus on noin 230 mailia ja meilla on jaljella enaa 55 mailia. Jos tuulet pysyvat, niin olemme huomenna perilla. Nyt tuuli on kuitenkin ensimmaista kertaa moneen paivaan rauhoittunut 4-5 solmuun, joten katsotaan mita tapahtuu.
Olimme juuri juomassa paivakahveja salongissa viden aikoihin, kun Raimo huusi kannelta, etta taalla on kala. Olimme Arin ohjeiden mukaan paattaneet luopua vavasta kokonaan ja sidoimme meidan uuden siimamme ensin reelingissa olevaan venyvaan mustekalaan ja sitten viela varmuudeksi myos veneen reelinkiin. Tarkoitus on, etta hyvin venyva mustekala ottaa vastaan ensimmaisen kovan kiskaisun ja estaa siiman poikkimenemisen. Sitten se kala vaan vasyttaa itsensa ja me kiskomme sen myohemmin veneeseen. Homa sujui ihan kuin oli suunniteltu, paitsi, etta me huomasimme kalan olevan koukussa vasta, kun se oli jo ihan vasynyt. Se olikin niin helppo kelata sisaan, etta pelkasimme siella olevan joku ihan surkea pieni raapale. Osoittautui kuitenkin, etta olimme saaaneet todella upean seitsemankiloisen kultamakrillin. Kalalla oli rumannakoinen tylppa paa, mutta se oli todella kauniin kultaisen varinen. Mika kiskoi uupuneen kalan veneen viereen ja Raimo koukkaisi kalan kiduksista koukulla. Sitten valutimme suolet ja pahimmat veret suoraan mereen ja nstimme sitten kalan veneeseen.
Mika fileoi kalan melko tylsalla veitsella ja lisaksi otimme rippeita talteen kalakeittoa varten. Toisen fileen paistoimme samantien ja soimmekin ja toisen fileen teemme sitten huomenna. Kunhan ollaan satamassa, niin MIka tekee kalakeittoa. NYt tiedetaan ainakin, etta meidan kalastusvehkeet viimein toimii.
Sunnuntai 10.7.05.19:00
Saavuimme Niafun satamaan kahden paivan hirvittavan matkan jalkeen. Heti kun olimme kaantynet avoimelta merelta saarten suojaan, niin keikunta loppui melkein kokonaan ja Noomi lipui kauniisti eteenpain. Kun matkanteko olisikin sellaista koko ajan, niin tama purjehtiminen voisi olla hauskaakin. Nama kaksi paivaa merilla oli niin taydellisen hirveita niiden Niuen unettomien oiden jalkeen, etta olisimme Mikan kanssa jo mielellaan luopuneet koko hommasta. Ajatuskin siita viikon matkasta Fijille hirvitti.
Livuimme kuitenkin natisti Vava'un saariryhman paakaupunkiin Niafuun. Saariryhma vaikuttaa oikein mukavalta, silla taalla on paljon kivan nakoisia saaria, hiekkarantoja, luolia ja koralleja. Myos Nafu vaikutti heti kivalta paikalta, silla satamassa oli noin parikymmenta jahtia, maissa nakyi ihmisia ja kuului musiikkia. Kello oli jo yli nelja, joten jouduimme jattamaan maahantulomuodollisuudet seuraavaksi paivaksi. Se ei kuitenkaan haitannut yhtaan. Vene ei heilunut yhtaan suojaisessa satamassa ja meilla oli kalaa jaakaapissa. Mika teki todella hyvaa kalaa kermakastikkeessa ja me nautimme erinomaista ruokaa ja punaviinia ulkona takakannella. Vaikka kaikki soi kalaa alyttoman maaran, niin silti Mika teki viela hedelmasalaattia jalkkariksi ja soimme viela senkin. Se oli ihana ilta ja sita taydensi se tieto, etta nyt voi vihdoin nukkua yon kunnolla.
Seuraavana aamuna ajoimme Noomin tullin laituriin ja kutsuimme tullimiehen, maahanmuuttomiehen ja karanteenimiehen laivaan. Yksi tyyppi jai ilmestymatta, mutta kylla naissa kolmessakin oli ihan riittavasti. Kaikki oli isoja, mutta mukavia miehia. Juttelimme niiden kanssa iloisesti silla aikaa kun Raimo taytteli papereita. Koko hommaan meni reilusti yli tunti, mutta sitten olimme viimein vapaita menemaan maihin. Veimme ensimmaiseksi pyykit pesuun ja menimme nettiin. Olin kerran pessyt pyykkia kasin Niuen satamassa ja siita tuli taysi fiasko. Mina oikeasti luulin, etta yhdestakaan meidan vaatteesta ei tule enaa varia, mutta kylla sita vaan tuli. Minun valkoiset sortsit ja Mikan valkoinen paita muuttuivat itse asiassa aika kivan nakoisiksi kun niihin tuli punaisia juovia.
Niafu oli selkeasti tahan mennessa Tyynen meren vilkkain kaupunki. Taalla oli useita ravintoloita ja kavimmekin syomassa lounaaksi erinomaista kalaa. Illalla Mika teki kalakeittoa ja sitten katsoimme yhden DVD:n ja soimme lettuja. Elama hymyili jalleen.
Lauantaina toinen suomalaispaatti ilmestyi myos ja heilla oli ollut itse asiassa huonommat kelitkuin meilla. Heidan vene oli keikkunut yhta paljon kuin meidankin, mutta kaiken lisaksi oli satanut vetta ihan kaatamalla koko ajan. Lisaksi ennen kuin he saapuivat Niafuun, niin tuuli kaantyi vastaiseksi ja heilla meni melkein kolme paivaa makaan. Heilla ei myoskaan ollut yhtaan kalaonnea, silla yksi kala oli niin iso, etta se vei heilta niin mustekalan kuin siimankin ja toinen kala paasi lipsahtamaan koukusta juuri vahan ennen kuin he saivat sen veneeseen.
Me lahdimme lauantaina liikkeelle ja valitsimme itsellemme mukavan suojaisen ankkuripaikan yhden pienen saaren vierelta. Olimme kopioineet Arilta kirjasta sivun, missa oli merkattu saariryhman kaiki hyvat ankkuripaikat. Ajattelimme kiertaa niista parhaimmat ja kayda tutustumassa paikallisiin saariin, riuttoihin ja luoliin. Mika ja Raimo yrittivat illalla kalastaa barrakudaa, mutta eivat saaneet mitaan kiinni. Illalla menimme pienessa saaressa olevalle hotellille juomaan yhdet drinkit ja katsoimme pienimuotoisen paikallisen tanssiesityksen. Sen jalkeen tanssimme Mikan kanssa mutaman tanssin Elviksen tahdissa ja menimme nukkumaan.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja tyynena. Kavimme Mikan kanssa aamulla kalassa, mutta emme saaneet mitaan kiinni. Paiva oli todella kuuma ja tyyni ja me vietimme sen snorklaamalla ja uimalla ja muuten vaan rentoutumalla.
11.7.05 20:30
Aamulla aamupalan jalkeen vaihdoimme ankkuripaikkaa ja ankkuroimme yhden saaren poukamaan. Siita lahdimme kumiveneella Nuku nimiselle autiosaarelle. Saarella oli ihana hiekkaranta ja kavimme kavelemassa hetken aikaa. Lounaan jalkeen lahdimme kumiveneella yhdelle luolalle. Luolaan Raimo souti kumiveneella ja mina ja Mika snorklasimme. Luolan suuaukon kohdalla oli aika matala kynnys ja sitten luolassa oli syvyytta parikymmenta metria. Heti luolan sisalla oli sellainen koko luolan tayttava kalaparvi. Pienia viisitoistasenttisia kaloja oli useita miljoonia ja siella ne oleili ihan paikoillaan. Kun me uimme paalta, niin ne paalimmaiset kalat menivat vahan alemaksi, mutta eivat paenneet mihinkaan.
Yritimme etsia yhta toista luolaa, mihin piti sukeltaa sisaan, mutta emme loytaneet sita ollenkaan. Iltapaivalla saimme Arin ja Eijan radiolla kiinni ja he tulivat samaan ankkuripaikkaan kuin me. Ari oli saanut edellisena paivana kalan ja koska meilla oli perunaa, niin kutsuimme heidat syomaan meille kaloineen kaikkineen. Vietimme mukavan illan jutellen ja paatimme viettaa loppuviikon yhdessa lahisaaria tutkimaan ja lahtea sitten loppuviikosta yhta matkaa Fijille.
13.7.05.18:10 Keskiviikko
Eilen vietimme aamupaivan veneella ja leivoimme sampyloita. Iltapaivalla lahdimme mina, Mika, Eija ja Ari katsomaan luolia. Ensin kavimme Swallows Cavella, missa olimme jo kayneet eilen. Eija ja Ari snorklasivat siella ja naivat sen saman valtavan kokoisen kalaparven siella. Mina ja Mika jaimme kumiveneeseen ja soutelimme lujolan suuaukolla. Taman jalkeen lahdimme etsimaan Mariners cavea. Arilla oli joku hyva kirja tasta alueesta ja silla oli ohjeet, miten luola loytyy. Pienen etsinnan jalkeen naimmekin vedessa mustan kohdan, joka havisi kallion sisaan. Mina ja Ari hyppasimme veteen ja naimmekin, etta se oli iso aukko, joka vei kiven sisaan. Aukko oli ainakin 6 metria korkea ja 3-4 metria levea. Ari sukelsi ekana aukosta ja mina sukelsin vain alaspain ja nain, etta Arin jalat pysahtyivat aukon sisalle. Hetken paasta Ari tulikin jo takaisin ja kertoi, etta kylla siella todellakin on luola. Sitten Ari sukelsi uudestaan luolaan ja mina vedin syvaan henkea ja menin peraan. Ihan hyvin ilma riitti luolalle asti ja kun naki kirkkaassa vedessa Arin jalat, niin ei edes pelottanut sukeltaa. Luola oli aika iso, monta metria korkea. Mina kavin viela hakemassa Mikankin ja Mikakin uskalsi sukeltaa luolaan. Vain Eija jatti luolan valiin.
Paluumatkalla luolasta kastuimme kaikki oikein kunnolla, silla aallokko oli noussut ja vaikka miten yritti ajaa, niin kovasti ruiski. Paasimme kuitenkin loppujen lopuksi veneelle ja Mina ja Ari lahdimme harppunapyssyjen kanssa saaren reunustalla olevalle korallille. Tama oli eka kerta kun mina paasin pyssya kokeilemaan ja siina oli kylla vahan totuttautumista. Narua pitaa pitaa tietylla tavalla ja sitten se laukaisumekanismi ei aina toimi, joten sita pitaa tarkkailla. Yritin vahan katsoa mita kaloja voisi ampua, mutta enimmakseen siella oli korallikaloja, joita ei oikein kannata syoda. Yksi lupaavan nakoinen yksilo lymyili korallien alla, mutta se ei millaan tullut riittavasti esiin, etta olisin voinut ampua. Yhteen aarettoman rumaan, pohjalla makaavaan kalaan olisin kai osunut, silla se ei liikkunut, mutta juuri silla hetkella naru sotkeutui, eika nuoli oikein lentanyt.
Arikin sai saaliikksi vain yhden mitattoman pieen korallikalan syotiksi. Soimme kuitenkin porukalla Ladyn salongissa perunaa ja papukastiketta ja jalkkariksi oli suklaakakkua. Kaikki olivat auringossa vietetyn paivan jalkeen vasyneita ja menimme aika aikaisin nukkumaaqn. Aamulla aamiaisen jalkeen vaihdoimme ankkuripaikkaa ja samalla taivas synkkeni ja rupesii satamaan. Mina kavin vahan harppunan kanssa vedessa, mutta paikka oli vahan huono, enka siten siina kylmassa viittinyt menna pidemmalle.
Iltapaivalla, kun sade oli tauonnut menimme porukalla rannalle kavelemaan. Sielta loysimme natin nakoisia simpukoita ja lisaksi sellaisia simpukoita, joita voi ilmeisesti syoda. Ne olivat ihan kivettyneita ja ihme mallisia, mutta mina putsasin ne parhaani mukaan ja yritamme kai huomenna syda ne. Nyt keitamme ensimmaista kertaa linsseja iltapalaksi ja nehan maistuu ihan herneille, eli hyvaa on ja Mikakin voi syoda.
16.7.05 10:00 Lauantai
Torstaina mina vietin koko aamupaivan vedessa harppunapyssyn kanssa. Tama oli kuitenkin viimeinen mahdollisuus kun paasen ampumaan ja minulla oli kova tarve ampua edes yksi kala. Ensimmaisen tunnin snorklasin matalassa ruohikossa ja vaikka siella oli kalaa vaikka kuinka paljon, niin ne kalat oli niin nopeita, etta mulla ei ollut mitaan mahiksia ampua niita. Ensin latasin aseen siihen ensimmaiseen vakaseen, mutta se oli aika hidas, joten jossakin vaiheessa aloin lataamaan toiseen vakaseen, vaikka se olikin vaikeampaa ja sattui rintalastaan enemman. Ainakin tama harppunapyssy ladataan niin, etta aseen pera asetetaan rintalastaa vasten ja sitten vedetaan kimilenkkeja itseaan vasten niin kauan, etta koukku saadaan ekaan tai toiseen vakaseen. Latasin aseen varmaan parikymmenta kertaa, mutta mitaan ei tullut.
Olin jo luopumassa leikista ja Mika oli juuri tullut kumiveneella hakemaan minut, kun kavin viela matalassa korallikossa uimasa. Siella nain sellaisen pohjakalan, jonka Ari oli sanonut olevan syotava. Se kala ei ui koko ajan ympariinsa, vaan enimakseen makaa pohjassa paikoillaan. Mina lahestyi sita varovasti takaa ja sitten sukelsin veden alle. Uin ihan lahelle ja kun ase oli enaa metrin paassa kalasta, niin mina ammuin. Ja ihme ja kumma, mina sain sen kiinni. Nuoli meni kalan keskelta lapi ja kala jai siihen rapikoimaan. Mina tulin pinnalle ja huusin intoa piukassa, etta KALA. Mika tuli siihen kumiveneella ja mina sain kalan varovasti veneeseen. Sita piti vahan varoa, silla Ari oli sanont, etta sen selkaevissa on jotakin myrkkya, eli niihin ei kannata koskea.
Mina tapoin kalan ja Mika fileoi sen. Aika pienihan se oli, ehka 25 cm, mutta kala kuitenkin. Menin viela uudelleen snorklaamaan ja nyt keskityin siihen, etta loytaisin lisaa naita samoja kaloja. Toinen ei tullut enaa niin helposti. Jouduin sukeltamaan veden alle ja ajamaan sita kalaa takaa. Sitten kun se hetkeksi pysahtyi, niin sitten mina ammuin sita. Toinen kala oli viela vahan pienempi kuin eka. Ari kun naki, mita mina metsastan, niin han ampui kanssa yhden sellaisen. Hanen kala oli isoin, mutta se ei kuulemma ollut liikkunut olenkaan.
Kolmesta kalasta oli jo syotavaa ja me keitimme perunaa ja Mika teki kalaa maitokastikkeessa. Minusta se oli hyvaa, mutta Raimo vahan valitti, kun oli enemman ruotoja kun lihaa.
Iltapaivalla ajoimme takaisin Niafuun ja perjantai aamulla teimme ruokaostokset, vaihdoimme kirjat ja hoidimme lahtomuodollisuudet. Iltapaivalla neljan aikaan lahdimme Niafusta ja jaimme viimeiseksi hyoksi viela yhden saaren suojiin.
More thumbnails ...
10 votes 
