Maissa jalleen - mutta miksi ihmeessa maa heiluu?
Trip Start
Mar 02, 2005
1
48
88
Trip End
Nov 03, 2005
Alofi,
Niue
Tuesday, June 28, 2005
14.06.2005/20:30
Saavuimme yolla viiden aikaan paikallista aikaa Rarotongan satamaan ja huutelimme Raimon hereille. Meri oli vahan levoton ja kesti hetken ennen kuin saimme rinkat pienen kumiveneen avulla siirrettyä Noomille. Heti kun paasimme veneeseen, niin meilla alkoi molemmilla vahan kiertaa vatsassa ja tuntua pienta pahoinvointia
01
. Vene heiluu jatkuvasti enemman tai vahemman ja vaikka meilla ei kummallakaan ole aikaisemmin ollut mitaan ongelmia merisairauden kanssa, niin nyt tyntui vahan kurjalta. Raimo lohdutteli, että kyllä hänelläkin aina esiintyy pahoinvointia kun han vahan pidemman satamassa oleilun jalkeen lahtee merille. Suurin osa ihmisista ilmeisesti tottuu merenkayntiin kolmessa paivassa, vaikka pieni prosentti ihmisista ei ilmeisesti totu koskaan. Juttelimme hetken aikaa siina yolla ja vetaydyimme sitten kuuden aikaan nukkumaan. Me nukumme Mikan kanssa keulahytissa, missa on keulasta molempia laitoja pitkin kapeat punkat, jotka on keulassa yhdessa. Mina laitoin suosiolla korvatulpat korviin ja silmasuojan silmille ja nukuin sikeasti yhteentoista asti. Mika nukkui vahan huonommin. Aamulla molemmilla oli viela huono olo, minulla enemman kuin Mikalla. Kun landimme maihin kolmen paikkeilla niin minulla paha olo ei heti edes maissa lahtenyt ja maa tuntui heiluvan todella kovin. Erityisesti kun istuimme hetken aikaa kahvilassa lounaalla, niin sen jalkeen oli todella huvittavaa kavella, kun kaikki vaan heilui.
Me jouduimme ostamaan lennon Rarotongalta Fidzille samalla kun ostimme lennon Rarolle. Taalla ilmeisesti pelataan, etta ihmiset jaa tanne salaa asumaan, ja kaikilla maihin saapuvilla pitaa olla myos jatkolippu ostettuna
02
. Meidan Fidzin lento oli tietenkin mahdollisuus vaihtaa rahaksi kun vaan pystymme osoittamaan, etta me jatkamme matkaamme veneella. Luulimme ensin etta homma hoituu helposti ja vaivattomasti, mutta siina olimme vaarassa. Menimme Raimon ja laivan papereiden kanssa ulkoministerioon ja siella kerrottiin etta Raimon taytyy kirjoittaa kirje, jossa han pyytaa ulkoministerilta lausunnon. Sen lausunnon kanssa sitten voi menna vaatimaan rahaa takaisin lennosta. Raimo kirjoitti kirjeen siina paikan paalla ja virkailija pyysi meita kaymaan seuraavana paivana samaan aikaan, niin ehka lausunto olisi silloin valmis. Katsotaan onko se silloin valmis, vai viivastyyko homma pitkaksi aikaa.Meidan pitaa saada se lausunto ja Raimo odottaa yhta lappua viela ennen kuin olemme valmiita lahtemaan. Keli oli tanaan tosi synkka ja sateinen. Koko loppuviikon saatiedotus nayttaa myrskya, joten katsotaan nyt milloin paasemme lahtemaan.
15.06.2005
Minä heräsin hyvin nukutun yön jälkeen siinä seitsemän paikkeilla ja söin aamupalaa takakannella aamun hiljaisuudesta nauttien. Miehet nukkuivan pidempaan, silla he olivat ilmeisesti yolla nousseet kiinnittamaan venetta paremmin laituriin
03
. Yon aikana tuuli oli ilmeisesti kiihtynyt ja kaantynyt puhaltamaan laituria kohti. Kumpikin miehista oli pitkin yota heraillyt katsomaa, etta onko vene viela paikallaan, vai iskeytyyko se laituriin. Ilmeisesti he olivat istuskelleet hytissa miettimassa, etta mita sitten tehda, jos koydet katkeavat. Minun aamupaivani meni siihen, etta etsin itselleni uusia bikineita ja kavin netissa kirjoittamassa Iltalehden seuraavan jutun jo valmiiksi. Kahden aikoihin kavin kyselemassa ministeriosta sita meidan lausuntoa ja ihme ja kumma lappu oli ihan valmis. Mika meni lapun kanssa lentoyhtion toimistolle ja mina menin veneelle tekemaan ruokaa.
Siina vaiheessa oli aika huono ilma, vetta satoi kaatamalla ja tuuli oli taas noussut. Raimolla on veneen ja laiturin valissa naru ja siina pieni kumivene kiinni. Laituri on taalla yli metrin verran veren pinnan ylapuolelle, joten kumiveneeseen paastakseen taytyy laskeutua aarettoman liukkaat rappuset ja hypata sitten aallokossa poukkoilevaan pikkuveneeseen. Sitten vaan vedetaan narusta ja hinataan vene Noomin uimatasanteelle. Sitten on toinen vaikea vaihe, kun pitaa paasta veneesta Noomille. Raimolta tama veneesta veneeseen siirtyminen sujuu todella sujuvasti, mutta mina ja Mika hypitaan vahan miten sattuu.
Silla aikaa kun mina olin ollut kaupungilla, niin satamaan oli tullut isokokoinen katamaraani
04
. Laiturissa oli talla hetkella ainoastaan meidan vene ja toinen vahan isompi kanadalainen purjevene. Katamarani tuli siihen meidan valiimme, mutta heilla ei ilmeisesti ollut ankkuria ollenkaan, silla he eivat saaneet etupaataan pysymaan paikoillaan. He saivat takapaan koysilla laituriin, mutta etupaa oli ihan kanadalaisen veneessa kiinni. Katissa yksi tytto seisoi ja piteli jatkuvasti yhta lepuuttajaa katin ja toisen veneen valissa. Laiturissa oli siina vaiheessa jo iso maara ihmisia katselemassa katin toimintaa ja myos satamapaallikko oli paikalla. Aallokko oli aika hurjaa ja katin tilanne vaikutti vahan epatoivoiselta. Loppujen lopuksi tuli hinaaja paikalle, mutta kun se lahti vetamaan venetta pois laiturista, niin laiturissa oleville ihmisille tuli kiire irrottaa koysia. Ikava kylla koydet ehtivat pingottua jo niin, etta koyysi auki kiertyessaan laimaisi yhta ihmista oikein kunnolla kateen. Kaveri jouduttiin viemaan ambulanssilla sairaalaan. Vimein katti hinattiin sataman sivuun, missa se paasi poijuun ja tilanne raukesi. Koko laivaoperaatio kesti ainakin tunnin ja mina kerkesin tekemaan ruokaakin sillaikaa. Mika tuli takaisin lentoyhtiosta ja pyoritteli paataan. Ilmeisesti saamme rahat lipusta takaisin vasta kolmen viikon kuluttua, kun asia mene jonkin korkean esimiehen paatettavaksi.
Illan vietimme veneella syoden ja jutellen
05
. Meidan vieresta meni viela toisenkin kerran ukkosmyrsky ja salamoitsi ja ukkosti oikein kunnolla. 17.06.05
Tanaan piti olla alustava lahtopaiva, mutta Mikalla oli jo eilisen paivan vahan kuumetta ja niin myos koko viime yon. Paatimme antaa Mikalle ainakin yhden paivan aikaa toipua ja jos seuraavana aamulla kuume on pois, niin lahdemme silloin. Mika vietti koko paivan makuuasennossa valilla lukien ja valilla nukkuen.
Mina ja Raimo kavimme kaupassa hakemassa porkkanoita matkalle mukaan. Raimo kavi lisaksi tayttamassa yhden varakanisterin pensalla, silla luultavasti Penhrynilla ajelemme aika paljon Kumiveneella. Toinen homma oli kumiveneen pohjan pesu. Raimo oli sen pessyt vahan paalle viikon sitten, mutta ennen lahtoa se olisi hyva taas pesta. Toimme kumiveneen veneen sivulle ja kiinnitimme veneen narun maston vinssiin. Sitten vinssasimme pikkuveneen vahan kerralla ylospain ja pesimme pohjan sienella ja saippualla. Pohja olik ihan liukas ja limainen, joten pesusta oli hyotya.
Iltapaivalla kavimme satamatoimistossa hoitamassa maksut pois
06
. Raimo maksoi satamamaksun satamassa vietetyista 43 yosta. Maksu perustuu veneen pituuteen. Lisaksi maksoimme jokainen 25 NZD lahtomaksuja ja kirjauduimme Noomille viralliseksi miehistoksi.Ilta meni teeta juodessa ja jutellessa. Mika ja Riamo keskustelivat raamatusta, jota Mika nyt ahkerasti ja kriittisesti lukee. Mina lueskelin romaania ja kuuntelin toisella korvalla.
Lauantai 18.06.05
Mikalla ei ollut eilen illalla enaa kuumetta, joten lahto alkoi nayttaa todeennakoiselta. Yolla kahden aikaan Mika viela paleli ja kuume nousi vahan, mutta se onneksi laski aika pian ja aamulla kuume oli poissa. Muuten Mikalla oli aika heikko ja vasynyt olo, joten paatettiin, etta mina ja Raimo hoitaisimme lahtovalmistelut kahdestaan.
Mina kavin aamulla viela viimeisen kerran kaupassa ja hain ison kasan patonkeja. Raimo souti kumiveneella nostamaan toisen ankkurimme ylos ja koska naru oli ollut vedessa yli kuukauden, niin tietenkin siihen oli kasvanut kaikenlaista meriheinaa ja muuta moskaa. Me otimme juuriharjan ja maksean veden letkun, joka oli edellenkin kiinni maissa olevassa vesihanassa
07
. Sitten putsasimme koyden yhdessa, toinen paasti vetta letkusta ja toinen hinkkasi juuroharjalla. Aika rankka homma, mutta viimein saimme senkin kuntoon. Sitten laitoimme letkusta tulemaan vetta sailioihin ja Raimo meinasi lahtea viela viimeisen kerran maihin. Siina vaiheessa kuitenkin huomasimme, etta kumivene oli paassyt osittain karkuun. Riamo oli ilmeisesti sitonut vahan huonosti laiturin ja Noomin valisen koyden ja kumivene oli paassyt luiskahtamaan karkuun. Mutta ei mitan hataa. Vesi oli todella kirkasta ja lamminta ja minulla oli jo uudet uikkaritkin valmiiksi paalla. Mina molskahdin veteen ja kavin hakemassa karkulaisen takaisin. Raimo otti roskikset, huoltorakennuksen avaimen ja meni maihin. Takaisin tullessaan han keri vesiletkun mukaansa ja sitten olimmekin valmiina ottamaan kumiveneen kokonaan veneeseen. Nostimme kumiveneen taas vinssilla etukannelle ja putsasimme sita viela vahna, enne kuin purimme sen kappaleiksi ja otimme ilmat pois. Se meni loppujen lopuksi ihan kohtalaisen pieneen tilaan.
Kello kahdentoista aikaan olimme viimein valmiita irrottamaan koydet laiturista ja nostamaan ankkurin. Mika tuli kayttamaan sahkovinssia, mina osoitin Raimolle missa ankkuri milloinkin oli ja Raimo ajoi venetta koneella eteenpain. Simme ankkurin ylos ja lahdimme ajamaan sellaista kolmea, neljaa solmua eteenpain
08
. Satamasta paastyamme laitoimme autopilootin paalle, mutta pilotissa oli jotakin vikaa. Raimo kavi korjaamassa yhden mahdollisen vian, mutta ongelmat jatkuivat. Pilotti ei oikein saanut aina ruoria kaanneettya ja meni jatkuvasti huutaen pois paalta. Nostimme kuitenkin ison genoan ylos ja isopurjeen ja sammutimme moottorin. Purjeilla liikuimme noin kahden ja kolmen solmun valissa, silla tuuli oli vain alle kolme sollmua ja puhalsi puuskittain luoteesta. Me otimme kurssin suoraan pohjoiseen kohti Penrhynia ja miehet lahtivat viela korjaamaan pilottia. Ilmeni, etta pilotissa oli joku liitos loysalla ja kun sen kiristi, niin pilotti toimi kuin unelma.Minulla oli aika huono olo satamasta merelle paastyamme. Vaikka tuulta ei ollut, niin mainingit olivat silti aika isot ja vene kallisteli oikein kunnolla. Mikalla oli myos huono olo, mutta han ei oikein tiennyt johtuiko se merisairaudesta vai flunssasta. Otimme kuitenkin varmuuden vuoksi molemmat merisaisrautta vastaan pillerin ja olo paranikin tunnin paasta. Soimme vahan ja istuskelimme sitten ulkona nautimassa purjehtimisesta. Kertasimme Mikan kanssa erilaisia merilla tarvittavia solmuja kuten siansorkkaa ja paalusolmua. Mina kavin viela veneen perasta tikkaista pidellen uimassa ja Mika ja Raimo tahystivat haiden varalta. Mina meitasin ensin roikkua koyden varassa, mutta Raimo oli sita mielta, etta se voisi olla vahan liian hyva syotti haille ja sielta en ehka ehtisi ajoissa laivaan, jos eva nakyisi
09
.Aurinko laski seitseman paikkeilla ja taivaalla loisti melkein taysi kuu ja koko ajan tuli nakyviin lisaa ja lisaa tahtia. Tuuli kaantyi melkein kokonaan myotaiseksi ja me muutimme hieman kurssia luoviaksemme kevyesti. Etenimme ensimaisen vuorokauden aikana 80 merimailia.
19.06.05 18:30
Ensimmainen yo Noomilla sujui ihan mallikkaasti. Mika otti toipilaana ensimmaisen vahtivuoron 21-24, Raimo ottii vuoron 24-03, mina sain vuoron 03-06, ja Mikalle jai viela viimeinen vuoro 06-09. Vene heilui korkeiden, pitkien maininkien varassa edes takaisin ja iltapalalla sai pidella vahan kupista kiinni, ettei se lentanyt. Olimme Mikan kanssa molemmat aika vasyneita ja menimme punkkaan jo kello kahdeksan jalkeen. Mika nousi tietenkin melko pian vahtivuorolleen, mutta mina jain nukkumaan. Ensimmaiset pari tuntia pyorin puolivalveilla ja yritin koko ajan pitaa varmuudeksi patjasta kiinni, etten putoaisi sangysta.
Kolmelta Raimo tuli herattelemaan ja mina puin paalle. Vahtivuoron aluksi keitin teeta ja tein pari voileipaa
10
. Nain varustautuneena kiipesin sitten takakannelle vahtiin. Vahdin tarkoituksenahan on katsoa, etta emme tormaa muihin laivoihin. Muuten autopilootti, eli tuttavallisemmin Jaska, hoitaa ohjaamisen ihan automaattisesti, mutta jos sattuisi olemaan toinen laiva meidan kursillamme, niin Jaska ei osaa sita vaistaa. Isommissa laivoissa on tietenkin tutkat tata tarkoitusta varten, mutta meilla ei sellaista ole, eika siihen kai riittaisi sahkokaan. Raimo osti Kanarialta tutkahalyttimen, joka vahtii tutkasignaaleja ja halyttaa sellaisen loydettyaan. Se ei tietenkin ole pomminvarma, silla vesilla on muita meidan tyylisia aluksia ilman tutkia. Silloin kun miehistoa on kolme tai enemman, niin vahtivuorot ovat varmin tapa valtella kolareita.Tuuli oli hieman noussut silla aikaa, kun mina nukuin ja Noomi kulki jo viitta solmua keskimaarin. Taivaalla oli vahan pilvia, mutta niiden valista pilkotti todella kirkas kuu. Kuu laski taivaanrannan taakse siina viiden aikoihin ja sitten tulikin aika pimeaa. Minulla oli uskollinen otsalamppuni mukana, ja mina luin aina 15-20 minuuttia kirjaa ja nousin sitten katsomaan joka puolelle, etta tuleeko laivoja. Mika oli ilmeisesti myos makaillut takana, kuunnellut musaa ja katsellut sitten valilla ymparilleen.
Aika kului hammastyttavan noopeasti ja pian kello olikin jo kuusi. Ajattelin saastaa toipilasta, enka herattanyt Mikaa ollenkaan, vaan jain katsomaan kun paiva sarasti seitseman aikoihin. Silloin Mikakin nousi ihan itsellaan ja me olimme vahan aikaa vahdissa yhdessa ja vertailimme kokemuksiamme yosta. Mina menin viela torkkumaan yhdeksaan asti ja olin aika pirtea yhdeksalta aamupalalla.
Mikan tukka oli paassyt kasvamaan viime aikoina todella pitkaksi, silla han oli kaynyt edellisen kerran parturissa Boliviassa. Koko paa oli yhta isoa palloa. Kun meille selvisi, etta Raimolla on parturinvalineet mukana, niin paatimme, etta mina kokeilen miten mina onnistun parturin ammatissa. Raimo otti alumiinisalkun esille ja selvisi, etta hanella on ihan ammattimaiset valineet, sahkoleikkuri, johon oli useamman pituinen paa, sakset ja vielapa sellaiset parturin kayttamat sahalaitaiset sakset, joilla leikkuujaljesta tulee epatasainen.
Mika riisuutui uimapukusilleen ja meni istumaan tuulen alapuolelle laivan reunalle. Mina aloitin parturoinnin takaa ja sivuilta trimmerilla. Sitten lyhensin paalaella ollutta tukkaa reilusti ja pyoristin takaa, ettei tulisi lautapaa. Lopputulos oli hammastyttavan hyva, vaikka itse sen sanonkin. Muoto oli aika hyva ja molemmat sivut olivat enemman tai vahemman samannakoiset. Muutamiin paikkoihin tuli pienet kolot, mutta tekevalle nyt sattuu. Parturoinnin jalkeen Mika ajoi viela partansa ja kavi suihkussa. Suihkussa voi Noomilla kayda seka sisalla vessassa, etta takana uimarapulta. Uimarappu vaan sidotaan vaaka-asentoon veden pinnalle, sitten siihen mennaan istumaan kuin pytylle ja siina sitten suihkutellaan ja pestaan. Kavimme kaikki vuorollamme suihkussa silla eilisen koneella ajamisen seurauksena meilla oli jopa lamminta vetta.
Sitten olikin lounaan aika ja Mika ja mina valmistumme sossosoosia. Tassa vaiheessa tuuli oli jonkun verran noussut ja meidan matkavauhtimme oli noussut noin kuuteen solmuun. Tuuli oli sivuvastainen ja vene kallistui ihan reippaasti paarpurin puolelle. Syodessa piti pitaa lautasista ja kupeista hyvin kiinni, silla muuten astiat liukui pitkin poytien pintoja. Veneessa liikkuessa taytyy koko ajan pitaa jostakin kiinni, silla kallisti hyvin paljon ja lisaksi aallot heitti aina valilla. Illansuussa, kun tuuli ei tyyntynyt, vaan vahan vahvisui, niin me vaihdoimme pienemman genoan auki ja siinakin jatimme osan rullalle. Rullasimme myos isoa purjetta pienemmaksi, jotta olis hieman helpompi nukkua.
Tallainen matkapurjehdus on aika erilaista kuin viikonloppupurjehdus pienella veneella Suomen saaristossa. Tama varsinainen purjehtiminen jaa pienemmalle, silla autopilootti hoitaa ohjaamisen ja tuulet on niin tasaisia, etta purjeet saa pitkalti olla paikoillaan. Veneessa sitten touhutaan kaikenlaista muuta silla aikaa kun purjehditaan maaranpaahan. Valilla voi ottaa aurinkoa, valilla voi kayda uimassa. Huomenna luultavasti yritamme vahan kalastaa, niin siina on tekemsta. Aika leppoisaa touhua tama on tahan mennessa ollut.
Mikan flunssa paranee hyvin, mutta hanella on ranteet kovasti jomottaneet tanaan. Mika rukoili Rimon kanssa paivalla kasien puolesta, mutta ainakaan viela tulosta ei ole nahtavilla.
Myos toisena paivana paasimme noin 80 mailia eteenpain.
Maanantai 20.06.05 19:05
Tuuli kaantyi yolla enemman vastaiseksi ja tiukan luovimisen seurauksena Noomi kulki jatkuvasti kallellaan styrpurin puolelle. Kallistuminen on niin kova, etta kulkiessa taytyy jatkuvasti todella lujaa pitaa jostakin kiinni. Mikaan ei pysy paikallaan ja meno on kaikin puolin epamiellyttavaa. Kallistumisen takia, me teimme Mikalle pedin ison kajutan styrpurin puolelle, silla paarpurin puolella ei olisi mitaan mahdollisuuksia pysya punkassa.
Raimolla oli eka vuoro ja han heratti minut puolenyon aikaan. Illalla olimme jo edessamme horisontissa nahneet kaukaista salamointia ja nyt olimme rajuilmaa selvasti lahempana. Salamat valaisivat taivasta aina muutaman minuutin valein ja taivaalta tuli myos vetta kaatamalla. Mina isuskelin ohjaushytissa ja luin kirjaa. Aina valilla nousin ulos katsomaan nakyyko laivoja. Vahtivuoroni loppupuolella lahenimme myrskyaluetta selvasti ja salamointia saesti jo ukkonenkin. Myos tuuli nousi kymmenen solmun pintaan ja oli kovin puuskittainen. Tuulen suunta kaantyi myos entista enemman vastaiseksi. Vahan enne vuoroni loppua sade taukosi hetkeksi ja salamointi oli nyt niin lahella, etta saattoi erottaa pitkia salamajuovia. Ulkona oli niin surrealistisen ja hurjan nakoista, etta mina kavelin varovasti, henkeni edesta kaiteesta kiinni pitaen, laivan keulaan ja istuuduin siihen katselemaan salamointia. Laivan nokka halkoi aika rajusti ja aanekkaasti aaltoja ja niiaili oikein kunnolla. Oli vahan pelottavaa katsella eteenpain ja ajtella, etta tassa sita mennaan pienella purjeveneella kohti myrskya.
Kolmen aikaan mina heratin Mikan, joka oli nukkunut todella huonosti. Koska tuuli oli vahdillani noussut ja vaihtanut vahan suuntaa, niin heratimme myos Raimon ja reivasimme ja trimmasimme porukalla purjeita. Mika jai vahtiin ja mina menin keulakajuuttaan nukkumaan. Nukkuminen oli aika vaikeata, silla keulakajuutassa kuului aaltojen rikkoutuminen keulaa vasten ja kova kallistuskulma vaikeutti osaltaan nukkumista.
Aamulla olimme kaikki todella vasyneita ja vahan masentuneita. Tuuli oli vastainen ja matkanteko melko vaikeaa. Mitaan ei juuri kiinnostanut tehda, silla kaikki oli liian vaikeaa sellaisessa kaltevassa laivassa. Lounaan jalkeen Raimo ehdotti, etta mita jos vaikka unohdetaan koko Penhrynin saari, vaan kaannytaan myotatuuleen ja lahdetaan kohti Samoata. Se ehdotus otettiin ilolla vastaan ja me laskimme uuden kurssin. Nyt tuuli oli myotainen ja levitimme genoan puomin varassa vaakatasoon ja ison purjeen taysille ja liuuimme myotatuuleen viitta solmua.
Mielialat nousivat kummasti uuden suunnan myota. Myotatuuleen laiva ei kallistele koko ajan, vaan keikkuu puolelta toiselle alloissa. Keikkuminen on kuitenkin huomattavasti lievempaa ja paljon mukavempaa. Tama paiva oli aika rankka, silla kukaan meista ei juuri nukkunut viime yona. Makailimme kaikki vaan eri puolilla laivaa ja yritimme nukkua.
Tiistai 21.06.05 18:20
Viime yo oli tahan asti pelottavin ja rankin. Ilta naytti ihan rauhalliselta ja latailimme rauhassa akkuja pitamalla konetta vapaalla. Auringon laskettua naimme, etta takanamme salamoi ja meita lahestyi todella synkka pilvi. Menimme eteenpain hyvassa myotatuulessa, mutta pilvi silti lahestyi meita hyvaa vauhtia. Salamointi yltyi ja pian taivas valaistui muutaman minuutin valein. Salan iskeytyminen veneen lahelle on ilmeisesti melko vaarallista, silla se sekoittaa kaikki laitteet ja navigointikyky menee.
Valmistauduimme myrskyn tuloon ottamalla kaikki sahkot pois ja reivaamalla purjeet. Jatimme isostapurjeesta ja pikkugenoasta vain pienet patkat nakyviin. Raimo meni ruoriin ja laittoi otsalampun paahan, jotta nakisi pitaa suunnan kompassista. Tama olikin eka kerta kuin vanhan ajan kompassista oli hyotya Raimolle. Salamointi lisaantyi ja valilla salamat iskivat suoraan mereen ymparillamme. Myos ukkonen alkoi jylisemaan. Pian myrsky oli paallamme ja kuulimme myos ukkosen. Tuuli vahvistui ja tuli kovina puuskina, niin etta Raimolla oli taysi tyo pidella venetta kurssilla. Tuulen mukana vene kallistui jo niin, etta laidat horppivat vetta.
Istuimme Mikan kanssa ulkona taysin valveilla ja katselimme epauskoisina ja vahan pelokkaina ymparillamme. Tilanne tuntui ainakin minusta vahan epatodelliselta, eika aluksi oikein osannut edes pelata. Sitten aallot nousivat ja vene alkoi heilua oikein tosissaan. Mina laskeuduin sisalle laittamaan kattoluukut kiinni ja muutenkin laitoin tavaroita kaappeihin turvaan. Heilunta oli niin hurja jo tassa vaiheessa, etta astiat ja muut tavarat kolisivat ja ramisivat kaapeissa. Meteli oli melkoinen.
Olimme myrskyn silmassa varmaan noin tunnin verran, ennen kuin salamointi loppui ja uskalsimme laittaa sahkot paalle. Minulla oli kolmesta kuuteen vuoro, joten yritin menna nukkumaan. Vene heilui puolelta toiselle niin hurjasti, etta pelkasin tosissani putoavani sangysta. En oikein nukkunut yon aikana kuin muutaman silmallisen kerralaan ja sitten olikin jo mun vahti.
Mika sai aika hyvin ilmeisesti nukuttua siina aamuyosta, joten mina katsoin auringonousun seitseman aikoihin ja sitten nukutti jo niin armottomasti, etta heratin Mikan ja menin nukkumaan. Vene heilui edelleen niin paljon, etta kyljella nukkuminen olimahdotonta . Mina lysahdin punkalle selalleni ja nukahdin kauheasta metelista ja heilunnasta huolimatta. Nousin kymmenen paikkeilla ylos ihan vasyeena ja tokkuraisena, myos paata sarki vahan. Keitimme puuroa aamiaiseksi ja istuskelimme sitten uskona. Laitoimme virvelin veteen, jotta saisimme tuoretta kalaa, mutta mitaan ei napannut, joten jouduimme tyytymaan riisiin ja purkkitonnikalaan.
Yritimme kaikki nukkua edes muutaman tunnin paivalla ja toivoimme, etta ensi yo olisi rauhalinen. Illalla kuu oli taysi ja mollotti isona pallona aika matalalla. Miehet tayttelivat sanaristikkoa ja mina kirjoittelin paivakirjaa, Ainakin auringon juuri laskettua kaikki naytti rauhalliselta. Tanaan etenimme 90 mailia.
Keskiviikko 22.06.05 18:30
Yosta tuli kylla rauhallinen, mutta silti kaikkien youni jai vahan vajaaksi. Ongelma oli talla kertaa tuulen hiipuminen. Meri aaltoili edellisyon myrskyn jalkeen ja tietenkin myos mainingit olivat kohtuullisen kokoisia. Silloin kun vene kulkee tuulessa, niin kulku myotatuuleen on melko mukavaa ja rauhallista. Mutta jos tuuli hiipuu liian hiljaiseksi ja myos vaihtelee suuntaa jatkuvasti, niin vene keikkuu kovasti ja purjeet lapsyvat todella kovaaanisesti. Vauhtimme oli koko yon noin puolitoista solmua tunnissa ja keikunta oli melkoinen. Purjeiden reivaaminenkaan ei auttanut mitaan.
Minulla oli ekan kerran illan ensimmainen vuoro, eli 9-12. Lueskelin taas kirjaa ja kuuntelin purjeen rapsytysta. Kahdentoista aikaan heratin Mikan ja menin itse nukkumaan. Menin nyt poikittain meidan sankyyn, silla silla tavoin keikunta tuntui helpommalta, ei heiluttanut niin paljon. Lykkasin korvatulpat korviin, silmalapun silmille ja nukahdin pitkasta aikaa oikein kunnon syvaan uneen. Nukuin oikein sikeasti kolme tuntia ja sitten Mika tuli nukkumaan ja minun piti menna omalle puolelle sankya. Siina ei ollut ihan niin hyva nukkua, mutta silti nukuin ihan kohtuullisesti kuuteen.
Sitten oli jalleen minun vahtini. Seitsemalta alkoi aurinko nousemaan ja mina keitin puuroa aamiaiseksi. Siina, kun soin puuroa takakannella, niin tuuli yhtakkia vahvistui ja mina avasin akkia genoan auki kokonaan. Oli uskomattoman hieno tunne, kun tunsin veneen lahtevan luukkeelle ja halkolvan aaltoja viitta solmua tunnissa. Kiskoin viela ihan itsekseni ison purjeen auki ja istuskelin katselemassa nousevaa aurinkoa ja nautin ihanasta tunteesta, kun vene liikkui reippasti eteenpain, mutta ei heilunut eika kallistellut liikaa.
Olimme edellisena aamuna laittaneet virvelin veteen, mutta vaikka uitimme sita koko paivan ja yon perassamme, niin mitaan ei tullut. Mina kelasin siiman sisaan ja paatin laittaa palan meetvurstia koukkuun kaloja houkutellakseni. Ja ihme ja kumma, niin aamupaivalla virveliin tarttui joku kala ja alkoi kelata siimaa ulos. Ryntasimme kaikki katsomaan, mutta ennen kuin kerkesimme mitaan tekemaan, niin kala paasi karkuun. Vedimme syotin ylos ja huomasimme, etta kala oli itse asiassa rikkonut meidan syotin, silla siiman paassa roikkui ainoastaan syotin paa, mutta koukkua ei nakynyt missaan. Taisi olla melkoinen vonkale. Laitoimme uuden syotin ja palan meetvurstia, mutta kala ei meinannut oikein napata.
Muuten tama paiva oli ainakin minun mielestani tahanastisista paras. Vene eteni 5-6 solmua koko paivan ja keikunta oli ihan siedettavaa. Mina tein jopa lettuja aamiaiseksi ja nautiskelimme ensimmaista kertaa aamiaista porukalla takakannella. Aurinko paistoi lampimasti koko paivan ja tuuli vilvotti ihanasti. Kavimme kaikki vuorotellen suihkussa ja sitten vaan rentouduimme parhaamme mukaan. Lueskelimme erilaisia opuksia Polyneesian saaristosta ja paatimme vaihtaa hieman kurssia ja menna Samoan sijasta Niuen kautta Tongalle ja sielta sitten Fidzille. Vaihdoimme lounaan jalkeen kurssia ja lahdimme nyvaa vauhti kohti Niueta, minne oli matkaa noin 500 meriailia.
Lounaan jalkeen istuskelin takakannella ottamassa aurinkoa kun kuulin selvasti aanen, ikaankuin joku olisi avannut ison limsatolkin. Katsoin ymparilleni, silla Raimo oli kertonut, etta delfiinit ja valaat tulevat pinnalle hengittamaan ja paastavat yleensa juuri tuollaisen aanen. Kun katsoin ylos, niin siina noin kymmenkunta metria veneen laidasta nain valaan selkaevan ja hieman selkaa. Se sukelsi hyvin pian ja vaikka aloin ihan innoissani huutamaan miehille, etta taalla on valas, niin he tulivat kajuutasta liian myohaan. Minakin nain vain vilauksen valasta, mutta se oli niin uskomattoman lahella. Jos oikein nain, niin se ei ollut kovin iso valas, mutta silti.
Pian sen jalkeen kuulimme virvelin siiman kelautuvan ja riensimme innoissamme virvelin luo. Talla kertaa siela oli ehdottomasti kala ja se kelasi melkein koko siiman taistellessaan pois koukusta. Annoimme sen raahautua hetken perassa ja yritimme vetaa sisaan, mutta se oli ihan liian raskasta. Ikava kylla sekin kala paasi karkuun ja niin viela kolmaskin sen paivan aikana. Kalaonnemme ei vaikuta kovin hyvalta, tai sitten emme vain osaa tata hommaa. Etenimme 70 mailia.
23.06.05 01:45
Mita valtameripurjehdus oikein on? Ennen satamasta poistumista minulla ei ollut asiata mitaan tietoa eika itse asiassa oikein mitaan odotuksiakaan. Ainoa odotus oli, etta tassa on mahdollisuus tehda jotakin ennenkokematonta ja ainutlaatuista ja siitahan tassa koko reissussa on kyse.
Ensimmaisena tulee mieleen, etta matkapurjehdus on unettomia oita. Kolmen ihmisen voimin olemme kukin vahdissa kolme tuntia ja sitten kuusi tuntia vapaalla. On outoa ja uutta olla joka yo hereilla, se tuntuu hassulta ja on melko vasyttavaa. Unettomia oita myos siina suhteessa, etta vapaalla olessakaan youni ei ole taattu asia. Laiva saattaa heilua liikaa, olla liikaa kallistunut yhteen suuntaan, tai purjeet pitavat liikaa aanta. Hytissa voi olla liian kuumaa, tai vuorokausirytmi saattaa olla muuten vain sekaisin.
Toinen mieleen tuleva asia on lukuisat kuhmut ja mustelmat. Veneessa tila on rajattu ja asiat on rakennettu eri lailla kuin maissa. Joka paikassa on kynnyksia ja matalalla olevia kohtia. Viela satamassa ollessamme huomasin lyovani varpaitani korkeisiin kynnyksiin. Muutenkin jalkoihin tuli mustelmia aina kun liikkui hataisesti tai ajattelematta. Liikkeelle lahto vain pahensi asioita. Nyt vuorossa oli enimmakseen paa, mutta kylla jalat ja muutkin ruumiinosat saavat osansa. Koska veneen tilat ovat rajatut ja liike ja keinunta on jatkuvaa, niin on lukemattomia paikkoja minin paansa voi kolauttaa, tai kyynerpaansa lyoda. Ennen pitkaa sen vaan hyvaksyy, mutta jos on kovin vasynyt, niin meinaa itku tulla, kun lyo paansa taas samaan kohtaan, kuin jo kymmenen kertaa ennenkin.
Liikkuminen veneessa on muutenkin oma taiteenlajinsa.Koko aja taytyy pitaa jostakin kiinni ja olla valmis siihen, eetta vene keinahtaa. Kryssin aikana tottuu kavelemaan kallellaan oikeaan suntaan ja takertumaan kiinni kaikkiin mahdollisiin kahvoihin. Oppii tukemaan itsensa mahdollisimman hyvin, ennen kuin irriottaa katensa tuesta. Tulee miettineeksi, etta onko teen juominen sen vaivan arvoista, etta kuumaa vetta taytyy heiluvassa veneessa kaataa heiluvaan kuppiin ja etta kuppia ei saa hetkeksikaan jattaa kasistaan, ettei se kaadu.
Paivat ovat samantyylista rutiinia, joita tahdittaa mikas muu kuin ruoka ja kahvitauot. Ruoka muuttuu huonolla kelilla vain vatsan taytteeksi, eika ole juuri valia, mita oikein syo. Kunhan sen vaan saa syotya lusikalla isosta kulhosta eika sen tekeminen vaadi liian montaa vaihetta.
Kaikesta vasymyksesta ja lukuisista kuhmuista huolimatta purjehtimisessa on myos jotakin taianomaista. On vaikea KUVATA TUNNETTA KUN tuntee veneen liikkeet allaan. On uskomattoman hieno tunne, kun tuuli pullistaa purjeet ja tuntee veneen lahtevan liikkeelle ja halkovan aaltoja. On uskomatonta katsoa ymparilleen ja nahda vain merta, eika mitaan muuta. On vaikeaa tajuta, etta kaikkialla ymparilla on vain vetta ja myos alla on vetta useista kilometreja. Merta oppii muutenkin arvostamaan ja kunnioittamaan. Me ihmiset olemme melko voimattomai luonnonvoimien armoilla ja meri on luonnonvoimista suurin ja arvaamattomin.
Sunnuntai 26.6.05 16:40
Muutamaan paivaan ei ole tullut kirjoiteltua, kun mitaan ihmeellista ei ole tapahtunut. Vene on liikkunut eteenpain oikein kehuttavaa vauhtia ja olemme vuorokaudessa menneet 135, 119 ja 112 mailia. Merenkaynti on ollut kohtalaista, niin etta olemme saaneet nukuttua silloin kun ei ole vahtivuoro. Kalaonni on edellen ollut todella huono. Kerran nappasi hyvin Rapalan syotilla, mutta kun Mika oli sita hetken vasyttanyt, niin se kala katkaisi siiman. Ilmeisesti koukkuumme on kaynyt aivan liian isoja kaloja, silla tahan mennessa olemme menettaneet jo 5 syottia ja katkaisseet siis yhden siiman. Meilla ei ole enaa mitaan jarkevia vieheita, ja toivommekin, etta loydamme Niuesta kalastusliikkeen.
Talla hetkella etaisyys Niueen on noin 30 solmua, mutta koska tuuli on kaantynyt ihan vastaiseksi, niin olemme menossa saaresta pahasti ohi. Kiiretta meilla ei kuitenkaan ole, silla Niueen ei saa sunnuntaina rantautua. Sunnuntai on pyhapaiva ja veneily on kiellettya. Huomenna lienemme sitten perilla ja aiomme jaada saarelle muutamaksi pivaksi lepaamaan ja nukkumaan.
Maanantai 27.06.05 18:00
Aamuyosta naimme viimein maata. Raimo jopa vaittaa haistaneensa maan omalla vuorollaan. Vastaisten tuulien takia jouduimme kiertamaan saaren melko kaukaa yon aikana ja aamunkoitteessa lahdimme sitten luovimaan lahemmaksi. Tuuli oli niin vastainen, etta lahestyimme saarta viimein koneilla. Yhdentoista maissa olimme viimen kiinnittyneet poijuun ja paatimme syoda kevyen lounaan ennen kuin Raimo kay maissa hoitamassa maahantulomuodollisuudet. Ruoan jalkeen paatimme kaikki asettua viiden minuutin ruokalevolle, mutta jotenkin kummasti viisi minuuttia venyi kahdeksi tunniksi. Olisikohan ollut, etta viimein sai nukkua ihan paikoillaan kun vene ei juuri keikkunut. Sitten tuli kiire puhaltaa kumivenetta tayteen, mutta siltikaan emme ehtineet maihin tanaan, silla virasto meni kiinni jo puoli neljalta.
Alueella tuntuu vallitsevan aika iso matalapaine, silla sataa tihkuttaa koko ajan ja taivas on aivan pilvessa. Myos nakyvyys on aika olematon. Saimme vesisateessa kuitekin kumiveneen laskuvalmiiksi ja huomenna aamulla Raimo paasee ajoissa liikkeelle. Kaytimme nyt vapaa-aikaa satamassa hyvaksi ja nautimme hyvasta ruoasta yhdessa salongin ruokapoydan aarella. Ensin Mika tiskasi ekan kerran koko reissun aikana ja sitten Raimo teki perunaa ja nakkikastiketta. Minun ja Mikan epailyista huolimatta sailykenakit osoittautuivat hammastyttavan nyviksi. Ikava kylla se oli viimeine purkki. Oli aika nautinnollista syoda pitkasta aikaa kaikki saman poydan aaressa ja vielapa niin, etta kaikki ruoka oli myos poydassa ja sita sai sujuvasti ottaa lisaa. Mieletonta ylellisyytta oli myos se, etta ruoan kanssa saattoi juoda mehua. Yleensa vene keikkuu niin paljon, etta ruoan kanssa ei voi juoda mitaan. Kadet ei yksinkertaisesti riita pitelemaan lautasta ja mukia ja sitten syimaan viela samanaikaisesti. Nyt Mika tekee hedelmasalaattia ja meinaa viela vatkata kermavaahtoa sen kanssa. Nami.
Niue on ihan erinakoinen kuin Rarotonga. Rarotonga oli tulivuorisari ja siina oli hiekkarantaa ja korallia. Niue taas on maailman suurin korallisaari. Hiekkarantaa ei nay missaan vaan rantaviiva on jyrkkaa ja sokkelosta korallikalliota. Myos luolia nakyi aika paljon. Syvyytta saaren ymparillaon reilusti yli sata metria ja vesi on taalla ilmeisesti uskomattoman kirkasta. Nakyvyytta luvataan jopa 70 metria. Huomenna ainakin mina haluaisin lahtea kumiveneella tutkimaan rantaluolia ja snorklaamaan. Naimme ihan veneen vieressa ison kilpikonnan ja toivomme nakevamme huomenna lisaa. Onpa ihanaa nukkua ensi yon ihan kokonaan, ilman mitaan vahtivuoroja.
This is a private blog 
