Pangandaran, Java
Trip Start
Feb 29, 2008
1
8
11
Trip End
Mar 29, 2008
Pangandaran,
Indonesia
Saturday, March 15, 2008
Yogyasta siis jatkettiin Pangandaranin rantakaupunkiin. Junamatka (80 000rp eli n.6euroa) kesti ensin nelja tuntia Banjuriin, jossa piti vaihtaa bussille. Asemalla oli riksakuskeja tarjoomassa kyytia asemalle mut me typerykset paatettiin syoda ensin jotain. Kaupungissa ei kuitenkaan ollu paljon tarjottavaa ja aurinko paahto kuumasti.. hermothan siina meni. Kaveltiin ja kaveltiin ja kaveltiin ja oltiin jo melkeen kaantymassa asemalle menevalle tielle kun joku ystavallinen paikallinen neuvo et se bussi tulee kohta siita ohi. Ja niinhan se tuli. Oltiin siis hikisia ja nalkasia ja paikallinen nahtavyys. Paikallisbussissakin kavi aikamoinen supina kun hypattiin kyytiin. matka meni yllattavan nopeesti ja jo 1,5tunnin jalkeen oltiin Pangandaranissa. Meilta velotettiinkin sama hinta kun paikallisilta eli 15 500rp hlo.
Pangandaranissa lahettiin ettimaan hotellia. Meil oli LP kartta mutta siit ei nayttany olevan hyotya kun eksyttiin ja taas vaan kaveltiin ja kaveltiin. Kuten huomaat ollaan jo niin itsepaisia ettei ees kaannyta kaikkien paikallisten puoleen ettei meit taas huijata. Mut muutaman neuvon jalkeen oltiin oikeessa suunnassa ja pyahdyttin syomaan ennen matkan jatkumista. Ravintolassa suosittelivat Villa Angelaa ja sinnehan me sit paadyttiin.
Villa Angela on lahella rantaa pikkukujalla. Huoneesta pyydettiin ensin 90 000 mutta kun oltiin viela menossa tsekkaamaan joku toinen hinta laskikin 80 000rupiaan. Huone oli oikeesti tosi hieno: parveke, telkkari, toinen parveke pyykeille, iso huone ja hyva vessa.
Wooden puppet carver
Me nukuttiin eka aamu myohaan ja tilattiin aamupala. Se nainen, sanotaan nyt vaikka Angelaks, teki ihanat banaanipannarit! (aamupala ei kuulu hintaan mut oli halvemmat kun ravintoloissa) Sen jalkeen lahettiin kattomaan kansallispuistoa rannan toiseen paahan. Mentiin White Sand-rannalle istuskelemaan ja nautiskelemaan auringosta. Se luonnonpuisto oli ihan taynna elaimia. Apinoita oli hirveesti ja peurojakin nahtiin muutamia. Sen lisaks koska oli sunnuntai siel oli paljon paikallisia ja paastiin taas kuvaankin. Maanantaina oli Lotuksesta varattu paivaretki Green Canyoniin ja Batu Karas-rannalle. N.6euroa per hlo makso se retki ja siihen kuulu skootteri, opas ja venereissu. Lahettiin aamulla ysilta ja koska meit oli vaan kaks retkeilijaa mentiin skoottereilla. Opas yhella ja me kaks toisella. Ensin kaytiin kattomassa palmusokerin valmistajaa. Kyseessa oli yhden perheen "tehdas", joka yrittaa ansaita silla elantonsa. Palmusokeri kerataan kookospalmun kukan nektariinista. Sa voit valita joko kookokset tai kukan, molempia ei yhesta palmusta saa ;) Se nektariini keitetaan ja siit tulee ruskeeta massaa kun vesia haviaa ja se laitetaan muotteihin ja kovetetaan. Sokeri maistu ihan karamellilta ja sita kaytetaan kuulemma paljon paikallisissa ruuissa niinkuin satayssa. Tosi mielenkiintosta oli naha koko tehtailu. Tosin meian opas kerto et se joka loppujen lopuks myy ne sokerit kuluttajille on rikas tyyppi ja se keraa vaan yksittaisilta tuottajilta niita siihen hintaan kun sille sopii, eli naa yrittajat on tosi huonossa asemassa.
Green Canyon, Pangandaran
Opas tipitti sita naista ja jatkettiin matkaa. Seuraavaks kaytiin puunukke valmistajalla. Kaak, mun suomenkieli alkaa ruostua...onkohan ne kasinukkeja mikska me niita kutsutaan?? Joka tapauksessa taa valmistaja oli ihan huipputapaus. Tosi hauska tyyppi ja naytti meille miten ne tekee niita nukkeja. Sen lisaks se esitti meille patkan jotain indonesialaista nukkeshowta. Koko nukkeprojekti kulkee suvussa ja se toivoo et sen poika jatkais traditiota. Ei viittitty ostaa nukkea vaikka ne hienoja oiskin seinalla mut sellanen ois vahan hankalampi kuljettaa mukana. Jatettiin kuitenkin hyva tippi ja toivotettiin menestysta.
Matka jatku Green Canyon joelle, mika tosin on ruskee riisinviljely-kauden takia. Mut se jokimaisema oli hieno, ihanat korkeet puut molemmin puolin ja paljon elaimia, lintuja ja isoja liskoja. Se joki paatty sellasen luolaan mis oli pieni vesiputous ja tippukivia ja siella otettiin muutamia fotoja ennen kun jatkettiin matkaa. Skoottereilla huristeltiin paikalliskylien ohi kohti Batu Karasia missa syotiin lounas ja mentiin rannalle pariks tunniks. Ja ma nain siella pienimmat surffarit ikina. Nuorin oli varmaan joku 8-vuotias ja ne oli niin hyvia! Sama kun Suomessa laskettelemassa sellaset pikkuset vetaa sun ohi vauhdilla ja tekee jo vaik mita temppuja. Hmm..
Meil oli hauska retki siis, yks parhaimpia senkin takia et opas oli taas tosi hauska tyyppi ja koko rahan arvonen, samoin oli hauskaa olla ainoot retkeilijat ja varsinkin ajaa skootterilla. Ai niin ja lopuks viela mentiin Bamboo Bridgen kautta mika on siis nimensa mukaan bambusta tehty riippusilta joen ylla.
Green Canyon
Vahan tuntu hataralta kavella sen yli, puhumattakaan et Raffi ajo sen skootterin sen yli. Heh. Pangandaran on meian lempparipaikka tahan mennessa Jaavalla. Alunperin meian piti olla siella kolmisen yota mut se veny viiteen, ja niin kuulemma kay monelle. Ravintoloita ei oo niin paljon ja Pangandaran on nahny parhaat turistipaivansa muutamia vuosia sit mut on kuulemma terastaytymassa taas. Rantabulevardilla on muutama paikka missa mekin viihdyttiin ja paikallisiin on helppo tutustua. Me tykattiin siita ettei siel oo paljon turisteja vaikka ne ainokaiset turistit onkin sitte huomion keskipisteena koko ajan. (meian hotellin ovella kavi kaks eri hierojaa koputtelemassa kun sana turisteista levis kaupungissa..) Ma juttelin paikallisen nuoren, Yogan, Raffin surffiopen kanssa rannalla kun Raffi oli surffaamassa. Yoga kerto et Pangandaranissa oli aikoinaan hirveet sesongit mut kaikki luonnonkatastrofit ja Balin pommi-iskut on vaikuttanu tilanteeseen. Ne kuulemma haluis et sinne tulis lisaa turisteja mut samalla ne toivoo et niitten kulttuuri ei muuttuis. Niinkun esimerkkina Yoga kerto et kun se oli pienempi koko kyla siivos rannan aina perjantaisin ja nyt kun se on valtion hoidettavana ja siel on enemman jatetta niin se ei vaan toimi. Sen lisaks kuulin Yogalta mielenkiintosia juttuja 2005 vuoden tsunamista mika osu Pangandaraniin (ei siis sama kun 2004 tsunami) ja niitten uskonnosta ja nuorten elamasta. Ihan parhaimpia hetkia kun sa kuulet paikallisten elamasta vaikkakin ne tarinat on joskus surullisia.
Green Canyon
Ja valilla sa et voi olla tuntematta huonoo omaatuntoa siita et sa oot syntyny rikkaassa maassa ja matkustelet 8kuukautta ja esim.Indonesiassa joudutaan maksamaan koulustakin maltaita. Huh, tulipas paljon kirjotettua... nyt viela englanniks.
Palataan. Ja hyvaa paasiaista tiput ja kanaset!
Norppa
ENGLISH FRIENDS OF MINE:
From Yogya to Pangandaran it is. Train (6euros) took four hours to Banjur where we had to change to local bus. There were rickshaw drivers all around offering us lift to the station, we however, decided to have lunch first. Banjur did not have many options though and we just walked and walked in the burning heat, and we, or I more likely became very annoyed.. We were about to turn to the road to station (having no clue how far it still would be) when a local guy told us the bus will come soon and we should wait there. And so we did and there the bus was after few mins. We were the sight again in the town and in the bus, feeling sweaty and hungry. Feeling we're getting quite used to while travelling. The local bus was blast though, the driver really hit the gas and we were in Pangandaran after 1,5hours! Plus we got charged the same as locals, 15 500rp.
In Pangandaran there still was the day's work of finding decent accommodation. We had LP map but it wasn't much help and we got lost. We kept stubbornly walking and walking and finally asked a local where to go to. Once we got the right direction we stopped for a lunch and were recommended a hotel called Villa Angela nearby.
Green Canyon waterfall/cave
Villa Angela is near the beach on a small alley and room 90 000rp. After hesitation it was reduced to 80 000 though. The room was very nice: two balconies, other for laundry, tv, fan, good shower, clean spacious room. And lady Angela (let me call her that) is lovely and she makes the best banana pancakes. Breakfast wasn't included in the price but you get it cheaper here than in restaurants.
The first day we slept well, had breakfast at the balcony, went to the National Park or Reserve at the other end of the beach. There we mostly stayed on the White Sand Beach. But the reserve was full of monkeys and deers and Sunday as it was lot lof locals too.
On Monday we had a tour from Lotus agency to Green Canyon and Batu Karas. For around 6euros per person incl.scooter, guide and boat ride. We hit the road at nine in the morning and since there was only the two of us as customers they changed the transport to two scooters. One for us and one for the guide. First we stopped at a local palm sugar producer. She was an old lady and the business was more like a family business, trying to earn a living with it. Palm sugar is gathered from a coconut palm flower. You either choose the flower, read plam sugar, or coconut biz. The nectar is boiled and the brown mass is left. This you let harden and it's ready. It tastes like caramel and locals use it in preparing food like satay. It was interesting too see! Though, the guide told us that the woman is very dependant on the wholesaler who pays these independent entrepreneurs for the sugar as he pleases for the moment and gets good money when he sells the sugar forward.
Member of our boat crew
Guide gave the lady a tip and we continued our tour. The next stop was at a local wooden puppet carver. He was great, really funny and humorous person. He told us how to create a puppet and showed us how they play with them. In here it's very popular cultural event. The puppet carving runs in the family and the guy hoped his son will continue the work. We couldn't buy one due to lack of space and fear of it getting broken so we just left generous tip and wished him good luck with the business.
Next we were at Green Canyon, well at the time it's brown coz of the rice farming. The river was nice with tall trees and dense forests surrounding it. Few colorful birds and big lizards were spotted. The boatride ended in the other end where there was a limestone cave and a small waterfall. We took few pics there and went back. And then
via local villages to Batu Karas beach. Had a lunch and sunbathed two hours. Amazing was the lil kids surfing there. The smallest must have been 8years old or something.
The day was great all in all, the guide was good and scootering was fun. Oh, and on the way back we saw the Bamboo Bridge. Like the name suggests, a brisge made of bamboo. Quite hasty one..
Pangandaran is our fave place in Java so far. The plan was we stay there for three nights but ended up in five! Happens to many they say. Not many restaurants there and the place has seen it's best tourist days in the past but according to locals it's getting better. The beach boulevard is nice place to hang around and it's rather easy to chat and get to know locals there. We liked it there coz there were not many tourists but on the other hand you will be noticed easily by the locals vendors etc. (there were two massaugers knocking on our door as the word ran there are tourists) ;)
I had a good long chat with a local called Yoga, Raffi's surfing teacher, while Raffi was taming the waves. He told me Pangandaran was once very touristic and popular but things changed after tsunami in 2005 there and after the Bali bombings. Well they wish there would be more tourism but at the same time he's afraid the local culture changes. Like in the past they used to clean the beach every Friday by the villagers but now as the cleaning belongs to government and the more people it doesn't really work. Besides he told me about the tsunami in Pangandaran in 2005 and their daily lives and religion. It's just one of the best parts while travelling to hear local stories even though sad ones sometimes. And still you can't help the feeling of quilt for being able to travel for 8months and being born in a developed country and here they even have to pay for education which is free in Finland!
Wow, quite a lot to write about. Pangandaran is lovely place really, I highly recommend it for the peace and quiet!
Happy Easter chicks and roosters!
Nora
