Taalla ollaan!
Trip Start
Oct 13, 2007
1
4
Trip End
Jan 12, 2008
Rehoboth,
Namibia
Tuesday, October 16, 2007
Toissapäivänä siis lensin Frankfurtin kautta Windhoekiin. Lento meni hyvin, pieniä juoksutuksia Frankussa lukuun ottamatta, mutta sehän kuuluu Frankun kenttään. J Saavuin Namibiaan aamulla ja ilokseni huomasin että mun rinkka ei seurannutkaan Suomesta asti. Nyt jo tiedän et saan sen huomenna eli tiistaina. Ihanaa!!! Jouduin jo tietenkin hakea ensiapua paikallisesta Rehobothin kylän Sparista. Hammasharja, -tahna ja dödö ainakin on tullu tarpeeseen. Onneks sain jo duunipaidat ja Helena (omistaja) lainas mulle sandaaleita. Tosin huomenna on ihana saada jotain kevyempää housua, sillä pitkät housut on vähän turhaa.
Eli siis lämmintä on ollu, melkein 30 astetta molempina päivinä. Nyt kyllä vähän tuulee, mutta lämpimästi. Se tosin ennakoi sadetta, jota tällä kovasti odotellaan. Luonto on tosi kuivaa, sadetta ei oo saatu moniin kuukausiin. Kuvista näkee vähän vähäistä kasvillisuutta, järveä sekä mun huoneen (ulkoa ja sisältä). Paikka on upea, samoin kun ihmisetkin. Mut on otettu tosi kivasti vastaan ja kaikki on ollu super kivoja. Ainoo "ongelma" on kieli, sillä vaikka virallinen kieli onkin englanti, kaikki puhuu Afrikaansia. Tässä kohtaa olis hyvä jos osais ees Saksaa. On muuten varmaan eka kerta kun harmittaa etten osaa sitä kieltä! J Kyllä englannillakin pärjää tosi hyvin, välillä vaan menee juttuja ohi kun ei ymmärrä. Mut mun huone on parempi kuin osasin kuvitellakaan ja näkymä järvelle on ihq. Aamulla ennen töihin menoa on ihana polttaa aamutupakka ja nauttia teestä järven äärellä. Mulla on oma jääkaappi huoneessa jossa voin pitää tarvittavat aamusafkat. Muuten syön ilmaseks ravintolassa. Voi kyl olla että jossain vaiheessa tulee korvista ulos, sillä aika lihapainotteista ruokaa (vaikkakin liha on suussa sulavaa). Omistajat Helena ja Christie kutsuivat kyllä mut syömään aina vähän väliä heidän kanssaan. Olinkin tänään siellä lounaalla. Matkalla näin pari kirahvia, seeproja, springbokeja ja muita antilooppeja. Heillä itsellään on koiria, kissoja, papukaija ja ...eli rapsutettavaa riittää! Harmikseni sain kuulla että hevosia, jotka kulkevat täällä ympärillä vapaina, ei oo ratsastettu kahteen vuoteen, joten siihen tais jäädä mun ratsastukset. En oikein uskalla alottaa uudelleen harrastusta jo puoliksi villiintyneillä hepoilla. Elintaso on tosi halpa, yksi Savanna Dry (sidukka) maksaa tällä 85sntiä, ruoat (siis pihvi, ranskikset ja vihannekset) 4 - 8 €, rööki 2 €. Eli ei mitään... !
Tänään on myös selvinny jo vähän duunihommiakin eli auttelen joka "osastolla" (respa, ravintola, aktiviteetit ja lodget). Samalla tuon esille jotain parannusehdotuksia mitä tulee mieleen ja kuuntelen työntekijöitä, jotta voin lopussa tehdä ohjekirjasen resortista. Se voi olla myös mun lopputyönaihe ja samalla olisinkin jo tehnyt tutkimus osantyöstä...Pitää laittaa mietintään! Huomenna siis alotan ravintolassa, tänään oon jo auttanu respan kassalla. Namibiassa on huomattavasti rennompi ote työelämään ja tänään välillä tuntukin turhauttavalta kun esim. varaston laskemiseen meni sikana aikaa. Mutta toisaalta, mihinkäs täällä on kiire. Mulla ei oo kelloa. Kännykkä, jossa ei oo kuuluvuutta, toimii ainoastaan herätyskellona. Eli aivan eristyksissä, mut oikeestaan se on aika ihanaa!
Huomenna on myös pakollinen käynti Windhoekiin, sillä joudun hankkimaan opiskelijaviisumin. Mä nimittäin maahan tullessani sanoin että oon tulossa työharjotteluun. Mietin sitä moneen kertaan koneessa, mutta sit ajattelin että kun mua ei oo muuten neuvottu niin siinä ei oo ongelmaa. No toisin kuitenkin kävi, sillä en ois missään nimessä saanu kertoa tulevani töihin. No mistä sitä voi tietää jos sitä ei kerrota! Christie oli nyt kuitenkin jutellu jonkun ystävänsä kanssa, joka tietää näistä ja sanoi että kaikki järjestyy, mutta huomenna siis meen ilmottautumaan Windhoekin yliopistoon ja sitä kautta voin jäädä. Nyt passissa leima ainoastaan 28.10 asti. Toivotaan et saan asiat järjestykseen huomenna,enköhän...
Kummallisia ötököitä ei oo kovinkaan paljoa, mitä nyt muutama paukama ekan yön jälkeen on löytyny. Hyttysverkot oli jo valmiina, joten niiden alla oon nukkunu. Tänään kyllä vähän pelotti kun tulin vasta pimeän tultua kävellen taskulampun valossa huoneelleni. Matkaa ei oo kun joku vähän yli 500m, mutta koko ajan tuli mieleen mihin kaikkeen sitä voi törmätä tiellä.
Nyt taidan mennä nukkumaan, kirjottelen siis koneellani kaikki meilit valmiiks ja sit vaan laitan ne seuraavana päivänä nettiin, sillä netistä maksetaan käytön verran, ei kuukausittain niin kuin meillä on tapana. Huh huh, kaikenlaista sitä on jo koettu ja varmasti miljoona kokemusta vielä edessä. Paljon pusuja ja haleja kaikille jotka jaksaa tätä lukea ja miks ei muillekin! ;) Yritän taas kirjotella pian!
