Puerto Natales Hotels
|
  | |  |
Varpaat muusina
Entry 31 of 35 | show all | print this entry |
|
Uskokaa tai alkaa, mutta kyllapa oli maratoonarin kunto koetuksella Torres del Painen kansallispuistossa. Suosituin reitti eli tuplavee on nimittain vahan hassu. Vaikka nukkuisi teltassa ja keittelisi ruoan trangialla, joutuu kavelemaan monta patkaa kahteen kertaan. Taman takia ja myos siksi, etta tama hienohelma kaipaa a. suihkua b kunnollista ruokaa ja c. ehdottomasti kunnollisia younia, paatimme yopya kaksi yota Lodge de Montaña Paine Grandessa ja katsastaa tarkeimmat nakoalat paivaseltaan. Paivista tulikin sitten pitkia: kolmessa paivassa 66 kilometria, mika kylla tuntui varsinkin tanaan. Tuhersin melkein itkua viimeisen parin tunnin aikana, niin pahalta alaspain laskeutuminen varpaissa tuntui - mitaan sellaista ei ole tullut maratonilla vastaan, ei!
Torres del Painen kansallispuisto on kuitenkin kaiken kivun ja saryn arvoinen. Ajelimme siis keskiviikkoaamuna Puerto Natalesista reilut 100 kilometria pohjoiseen Pudeto-nimiseen kylahkoon, josta hyppasimme katamaraaniin. Se vei suoraan yopaikkaamme Lodge de Montaña Paine Grandeen. Ensimmaisena paivana patikoimme Paine Grandesta Glaciar Greyn nakoalapaikalle ja takaisin, 23 kilometria. Reitti oli aika helppo, paljon toki nousua ja laskua, mutta polku oli tosi tasaista. Seuraavana paivana oli vuorossa Valle del Francés, myos 23 kilometria. Tama oli reiteista helpoin, paljon tasaista ja vaikeaa nousua vain kolme varttia reitin lopussa. Tana aamuna hyppasimme taas katamaraaniin ja ajoimme Hosteria las Torresin pihaan. Sielta alkaa kansallispuiston kuuluisin paivavaellus, jolla kaydaan katsomassa kansallispuistolle nimenkin antaneet Torresin huiput, 20 kilometria edestakaisin. Tamanpaivainen reitti oli ehdottomasti raskain, pelkkaa yla- ja alamakea. Viimeinen 45 minuuttia tasapainoiltiin kivien paalla, mika ei tuntunut kauhean mukavalta tuulenpuuskissa.
Jos tulee Torresin kansallispuistoon paivaksi, suosittelen ehdottomasti Valle del Francésia. Siina nakee eniten: on pikkuista makea, aroa, jarvea, vuorta, jaatikkoa, koskea. Enemman on kuitenkin parempaa. Kolmessa paivassa ehtii tekemaan kaikki tarkeimmat, mutta yksi lepopaiva ennen Torreseja varmastikin nostaisi viimeisen paivan vaeltamisen laatua :) Kiitamme: * Mahtavia saita - tanaan ja eilen aurinkoista ja plus 30, meilla kun oli rinkassa pitkat kalsarit ja pipot! * Lodge de Montaña Paine Granden keittiota, joka onnistui tekemaan lihatonta kasvisruokaa (kinkkuhan on taalla usein kasvista). * Suht selkeita opasteita reiteilla, eksymisen vaaraa ei nahdakseni ole. * Kuvauksellisia laamoja, joita nakee puistossa sadoittain. Moitimme * Kuorsaavia kanssanukkujia samoissa dormitoreissa, mrrrrrrrrrrrrrr! * Kansallispuiston pyykkilautateita, joilla kaytannon maksiminopeus on 45 kilometria tunnissa. * Liian pelokkaita, emun nakoisia joskin pienempia ñandú-lintuja, jotka juoksivat aina kameraa karkuun.
Huomenna sitten takaisin Punta Arenasiin ja sunnuntaina katsomaan pingviineja! Halaus! t. Satu More thumbnails ...
Latest Comments (2)
|
Re: Unettaako? (reply)
Jan 27, 2008 12:43 EST by loskoivisto
Varsinaista aikaerovasymysta ei ole ollut oikeastaan missaan vaiheessa. Kelloa on siirretty maasta toiseen lennettaessa paaosin vain tunnilla-parilla eteenpain.
Tahitilta Chileen tultaessa kello kaantyi seitseman tuntia eteenpain, ja Satu kylla kertoi, etta hanen kellonsa jai Tahitin aikaan pariksi paivaksi.
Sen sijaan olemme muuten onnistuneet suunnittelemaan aikataulumme siten... show all
|
|
Unettaako? (reply)
Jan 26, 2008 10:17 EST by sinite
Olen pohtinut pitkin teidän kulkujanne, että onko aikaero painanut silmiänne?
Kotosalla nautitaan lumesta ja leudosta kelistä - ainakin lapset nauttivat!
|
 Post a new comment |
|
If you like this entry, search for other entries from Chile or try a new search. |
| |
Back to Entry - Back to Home
|
6 votes 
