|
  | |  |
Hainruokaa, osa 2
Entry 27 of 35 | show all | print this entry |
|
Lahteminen Tongalta oli eilenkin tosi haasteellista. Hotellin tilaama lentokenttakuljetus ei luonnollisestikaan tullut, ja henkilokunta vain levitteli kasiaan. Pummasimme sitten kyydin kentalle fidzilaiselta miehelta. Lentokentalla selvisi, etta kone meneekin Nadiin, ei Suvaan. Liput kirjoitettiin taas kasin, ja seisoimme kuuden ihmisen jonossa tunnin. Turvatarkastuksessa lapinakyvasta meikkipussukasta tuli ongelma, koska virkailijan mielesta uudet nestekuljetusmaaraykset sallivat vain minigrip-pussit, ei lapinakyvia vetoketjullisia meikkipusseja. Kun purnukat siirrettiin muovipusseihin, ne muuttuivat vaarattomiksi.
Nadissa asiat sujuivat puolestaan uskomattoman jouhevasti, taydet pisteet Air Pacificille. Henkilokunta jarjesti salamannopeasti tilavan taksin, joka suostui ajamaan meidat suoraan Pacific Harbourin kylaan Suvan ja Nadin puolivaliin. Netista varattu majapaikka Tsulu-hostelli osoittautui todella kivaksi paikaksi: huone on oikeastaan huoneisto, jossa kaksi pariskuntaa jakaa yhteisen kylpyhuoneen ja keittion. Koska taalla on tosi hiljaista, meilla on oma keittio ja kylppari! Pihalla on uima-allas, ja huoneen hintaan (34 euroa) kuuluu myos aamiainen. Lisaksi Tsulu sijaitsee Art Villagessa, joka on jonkinlainen turisteille rakennettu kompleksi kauppoineen ja ravintoloineen - kaikki on siis lahella mutta stailisti hoidettu.
Ja tanaan paastiin kuin paastiinkin sukeltamaan! Olin siis varannut meille Aquatrek-sukellusfirmasta haisukelluksen, jossa kalat houkutellaan paikalle ruoalla. Touhu tuntui ennakkoon todella epailyttavalta ja koko syottaminen luonnottomalta, mutta oppaan puheiden jalkeen aloin suhtautua hommaan paljon avoimemmin. Haita nimittain kalastetaan taalla niin, etta kannat ovat todella pienet. Typerinta on, etta naita kalastettuja haita ei suinkaan syoda kokonaan, vaan niista saatetaan kayttaa pelkastaan selkaeva ja loppukala heittaa menemaan. Jos touhu jatkuu, hait kuolevat sukupuuttoon. Hai ei myoskaan ole aivoton tappaja, joka vain odottaa tuolla meressa saavansa syoda ihmisia, vaan on itse asiassa aika arka otus. Kun uusi syottopaikka perustetaan, menee kuukausia, etta hait uskaltautuvat paikalle, saati sitten syomaan. Sukeltamisen avulla haita voidaan suojella: elava hai tuo enemman rahaa kuin kuollut hai. Samahan tapahtui valaiden kanssa Uudessa-Seelannissa: siella valaanpyynti lopetettiin muistaakseni jo 1990-luvulla kokonaan, kun turistit maksavat niiden katselemista hyvan hinnan.
Aquatrekin haidyykilla voi nahda kahdeksan eri hailajia, mutta me naimme tanaan "vain" nelja: bull sharkeja, nurse sharkeja, lemon sharkeja ja silvertippeja. Haita syotti kaksi sukellusopasta. Lisaksi kaksi opasta oli vartioimassa turistien takana varmuuden vuoksi keppien kanssa, ettei mikaan hai tule liian lahelle. Ei tosiaan tullut. Lisaksi paikalla oli valtavasti ns. pikkukalaa, joka oli huomattavasti isompaa kuin Suurella Valliriutalla ja suurempaa kuin Suomessa ikina. Haita syotettiin kahdella sukelluksella parikymmenta minuuttia, ja loppuajan sai katsella koralleja. Hieno kokemus, ja firmaa voi kylla suositella. Huomenna pitaisi sitten lahtea takaisin Nadiin, koska lento Aucklandin kautta Tahitille lahtee perjantaina aamuseitsemalta. Kannykka ei muuten ole toiminut Tongasta lahtien eli kohta puoleentoista viikkoon. Kuuluvuus palaa Aucklandin kentalla perjantaina mutta vain hetkeksi, silla tuskin Tahitillakaan on sopimusta Soneran kanssa (mrrrrrrrrrrrrrr!).
Niin ja taalla siis sataa, mutta vain valilla. Aamulla oli ihan mahtava auringonpaiste! Bula ja vinaka! t. Satu More thumbnails ...
|
|
If you like this entry, search for other entries from Fiji or try a new search. |
| |
Back to Entry - Back to Home
|
6 votes 
