Kylla se vaan niin on, etta Uudessa-Seelannissa nakemisen arvoiset paikat eivat ole kovin urbaaneja. Wellington on ollut oikeastaan ainoa kaupunkina kiva kaupunki. Auckland on kylla kuvauksellinen ja Queenstownia ymparoi upea luonto. Mutta muuten aika kannattaa viettaa aivan muualla. Christchurch tuntuu taman yhden paivan perusteella paikalta, johon ei kannata uhrata aikaansa. Kaupunki on yllattavan iso (300.000 asukasta) ja myos vaikuttaa isommalta kuin Wellington (250.000). Nahtavaa ei sitten juuri olekaan, ja Wellington vetaa pidemman korren kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Satu kavi kysymassa paikallisessa turistinfossa liikkeita, joissa myytaisiin paikallista designia. Hanet ohjattiin kauppaan, jossa myytiin lammaskuvioisia villapaitoja. Kun Satu kysyi kivaa ravintolaa, vastaus oli luokkaa "uusiseelantilainen ruoka ei ole mielenkiintoista vaan vahan kuin englantilaista." Me olemme kylla siita eri mielta. Olemme kayneet aivan loistavissa paikallista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa, esimerkiksi Foxin jaatikon pikkukylassa, jossa on parisataa asukasta.
On taalla kuitenkin ollut jotain makeaakin: Kavin tanaan Northlandsin ostarissa lentamassa lentokonesimulaattorilla Christchurchista Queenstowniin. Ohjaamo oli vastaava kuin Boeing 737:ssa, ja grafiikat hienot. Nyt siis katselin ylailmoista samoja maisemia kuin mita tulimme elimme eilen autolla. Oli jannaa kokeilla nousua, laskeutumista ja lentamista yhdella moottorilla. Simulaatiossa tehtiin kaikki vastaavat toimenpiteet kuin oikealla Boeing-lennolla: moottorien kaynnistykset, rullaus, nousu, lentaminen reittia pitkin, autopilotin kayttaminen, lentaminen ilman autopilottia, laskutelineiden laskut ja laskeutuminen. Jannaa. Simulaattori toimi todella kuin oikea lentokone. Pitaisikohan sita harkita kuitenkin ammatinvaihtoa..?
Mietimme tuossa, kumpaa saarta suosittelisimme, jos pitaisi valita etelan tai pohjoisen valilla. Vaikea valinta. Jos pitaa sukeltamisesta, pohjoissaari tarjoaa paremmat mahdollisuudet siihen. Ei-sukeltavalle etelasaarella voi kuitenkin olla enemman tekemista ja nakemista. Abel Tasman ja Milford Sound olivat todella hienot, samoin jaatikkokiipeily. Queenstownista kasin taas voi tehda kaikkia mahdollisia seikkailuja, halusi sitten roikkua tai hypata jostain narun varassa tai ilman - tai ihan vaan maistella Central Otagon pinot noireja ja katsella upeaa vuoristomaisemaa. Wellington on kylla pohjoissaarella, mutta sinne voi tehda lauttamatkan etelasaaren Pictonista.
Ilmojen kanssa meilla on kaynyt Uudessa-Seelannisa aivan uskomaton tuuri. Lahes koko ajan olemme onnistuneet olemaan siella, missa aurinko on paistanut - jopa sateisella lansirannikolla seka vuoristossa. Milford Soundin kaatosadekin oli aivan loistojuttu, silla sen jalkeen kymmenet tai jopa sadat vesiputoukset virtasivat vuolaimmillaan. Sita ei kuulemma tapahdu usein, etta vastaavan sateen jalkeen tulee hetkessa aivan pilvetonta.
Aikaa tanne saisi menemaan vaikka kuinka paljon. Sen lisaksi etta joka paikassa olisi voinut olla yon tai kaksi enemman, olisimme oikeastaan halunnet menna viela Dunediniin (tai Otagon niemimaalle) katsomaan pingviineja ja Kaikouraan valaita ja delfiineja.
Viela yopaikoista: Meilla on ollut periaatteena yopya mahdollisimman halvalla. Monissa paikoissa halvat backpackers-paikat ovat olleet oikein jees (YHA Wellington, The Barn/Marahau, YHA Queenstown, Charlie B's/Christchurch, Ivory Towers/Fox Glacier). Todella siisteja ja homma toimii. Keittiossa voi laittaa ruokaa, kaytossa on jaakaapit, tv-huoneet, pesukoneet ja internet-koneet. Vastaanotosta voi ostaa aamupalaa ja naposteltavaa ja varata retkia. Oikeastaan ainoa todella surkea paikka oli Lakeside Backpackers Te Anaussa. Tosi suttuinen ja ransistynyt. Reikaiset lakanat ja likainen keittio. Ja sisalla kylmempi kuin ulkona. Paikallinen tapahan on rakentaa talot ilman lammitysta ja yksinkertaisin ikkunoin. Yleensa huoneissa on kuitenkin sahkolammittimet. Monissa paikoissa voi ottaa kahden hengen huoneen ja valita oman tai jaetun kylpyhuoneen valilla. Nyt kun taalla on lomakausi, on ollut vahan vaikeuksia saada kahden hengen huonetta, jos sita ei ole varannut etukateen. Olemme siis kahtena yona joutuneet kimppakamppaan, mutta onneksi kamppikset on olleet hiljaisia.
Ja autoilusta: Autolla ajaminen etelasaarella on yllattanyt meidat taysin. Kaksi vuotta sitten pohjoissaarella ajoimme lahes pelkastaan kiemuraisia ja kapeita vuoristoteita. Olimme varautuneet vastaaviin ajomatkoihin myos talla reissulla, silla etelasaari on viela vuoristoisempaa. Yllatys onkin ollut suuri, silla kiemurtelua on ollut paljon vahemman ja matkalle on osunut todella paljon pitkia suoria! Ajoajat ovat olleet siis paljon lyhempia kuin pelkasimme. Moottoriteita maassa on kuitenkin todella vahan, lahinna Aucklandin tuntumassa.
Liikennetta on ollut melko vahan ja autoilijat melko kohteliata: hitaat kuskit antavat todella usein tieta vaistamalla sivuun. On toki myos niita ihmeellisia torttoilijoita, jotka ajavat satasen alueella 80-90:a, mahdollisissa ohituspaikoissa kiihdyttavat 110:een ja tiputtavat sen jalkeen takaisin 90:een.
Nyt olemme jo ajomme ajaneet ja huomenna lennamme aamulla Aucklandiin. Sielta matka jatkuu Tongalle maanantaina.
-Tommi
6 votes 
