Singapore
Trip Start
Mar 29, 2009
1
12
27
Trip End
Apr 15, 2009
Singapore,
Singapore
Monday, April 6, 2009
Aamulla tosin jouduimme heraamaan aikaisin eli jo klo 6, minka jalkeen kommimme aamupalalle Food Gardeniin. Ja mitapas muuta aamiaiseksi taaskaan kuin intialaista lattyleipaa ja currya eli siis roti canaita...
Vaikka jatimme suurimman osan tavaroistamme Kuala Lumpurin lentokenttahotelliin ja olimme liikkeella tavallistakin kevyemmin yhden repun kanssa, sattui Antille ikava selkaniksahdus, kun Singaporen lentoa odotellessa piti kantaa tarjottimella kaksi donitsia Dunkin Donatsista. Selkahan siina tarjottimen kanssa kaantyessa napsahti jotenkin. Uskottava se vissiin on, etta donitsit eivat ole mitaan kevytruokaa... No, Kasperi otti sitten repun kantaakseen ja Antti kulki irvistellen eteenpain. Ja juuri taksi paivaksi kaikki "turha" oli karsittu repusta pois, siis tietysti myos Buranat.
Singaporen budjettiterminaalissa hyppasimme ilmaiseen shuttlebussiin, jolla paasee varsinaisen Changin lentokentan kakkosterminaalin alakertaan. Lentokentan bussiasemalta kavelimme hyvin opastettua reittia pitkin metron paatepysakille. Tottuneesti napyttelimme automaatista liput reitille Changi - Tanah Merah - Tampines ja Tampineksen MRT-aseman food courtissa soimme taas. Talla kertaa ankkaa ja nuudelia. Ihan namia tamakin...
Loysimme puolen kilometrin paassa metroasemalta olevan urheilukeskuksen vaivattomasti sen jalkeen, kun olimme ensin kysyneet suuntaa yhdesta urheiluliikkeesta. Uintiharkat hienossa 50 m ulkoaltaassa alkoivat tietysti sikali pahaan aikaan, etta kello lahestyi jo kahtatoista. Levittelimme ahkerasti aurinkovoidetta palamisen estamiseksi. Mutta ihan niin kuin tassa muutamana viime paivana niin taaskin saapuivat mustat ukkospilvet ja sade alkoi. Ei siis suurtakaan pelkoa liiasta auringonpaisteesta :-) Tahanhan alkaa jo tottua. Uintiharkkoja vesisade ei tietystikaan onnistunut keskeyttamaan toisin kuin kavi eilisillan formulakisoille.
Uinnin jalkeen oli taas nalka ja talla kertaa kohdalle osui houkuttelevasti McDonalds ja sinne siis. Kasperi valitsi mielikuvituksettoman BicMac Mealin, mutta Antti otti sentaan paikallisen oloista tulista kaaryletta.
Ja sitten siina kipean selan kanssa klinkatessa tormasimme Antin kannalta kovin houkuttelevan nakoiselle kiinalaiselle selkaklinikalle. Antti yritti toivoa vain lyhytta puolen tunnin hierontaa, mutta ensin piti kuulemma menna tutkittavaksi ja tutkimuksen perusteella poppatohtori sitten paattaisi, riittaako 20 euron hieronta vai tarvitaanko mahdollisesti lisaksi 14 euron akupunktiohoito. No, vahan Anttia (itsekin yksityisena terveyspalvelujen tuottajana) havetti ajatella niin, mutta vakisinkin tuli jo etukateen mieleen, mika tutkimuksen tulos mahtaa olla. Ja niinhan se oli, etta tutkimusten perusteella (?) kaikki hoidot tarvittiin.
Hierojaseta valkoisessa takissaan oli tehokas ja Antti olisi mielellaan jattanyt hoidot tyytyvaisena jo puolen tunnin jalkeen, vaikka selka aika kipea oli siinakin vaiheessa. Mutta sitten tuli valkotakkinen tati, joka pisti ensin seisaaltaan olevan potilaan kammenselkiin SYVALLE kaksi neulaa kumpaankin ja kaski sitten makuulle, minka jalkeen neuloja ilmestyi viela selkaan ja polvitaipeisiin. Siina sitten potilas makaili 20 minuuttia ennen kuin neulat sai ottaa pois. Kysyin, saako Kasperi tulla ottamaan valokuvia, mutta moinen kiellettiin ehdottomasti. Sitten akupunktiohenkilo poistui ja Kasperi tuli pitamaan raihnaiselle isalleen seuraa. Ja eihan siina sitten enaa voinut vastustaa kiusausta, vaan pitihan se kuva siina sitten napata ja laittaa tanne kaikkien bloginlukijoiden iloksi...
Ja ihme ja kumma. Selkakipu havisi. Tosin laksijaiseksi klinikassa ystavallisesti muistutettiin, etta pitaa hakeutua laakariin, jos vaiva palaa parin paivan kuluttua takaisin :-)
Antin elaman ensimmaisen (vaikkakin aika vastentahtoisen) akupunktiokokemuksen jalkeen paatimme harjoitella suunnistamista. Ja hyvinhan se ulkomuistista onnistuikin. Suorinta tieta kavelimme ystaviemme Nadian ja Rahmanin kotitalolle. Siella tapasimme myos perheen uusimmat jasenet. Toisaalta tapasimme melkein 9 kuukauden ikaisen Faris-pojan, jota emme edellisvuonna (kun viimeksi olimme Singaporessa) luonnollisestikaan viela voineet tavata. Ja toisaalta perheen uuden semarangilaisen kotiapulaisen. 5-vuotias Ana-tytto tuntui muistavan meidat hyvin. Perheen vanhin tytto Inakin tuli kotiin koulusta juuri ennen kuin meita lahdettiin kuskaamaan takaisin lentokentalle. Koko Rahmanin muu perhe olikin mukana meita saattelemassa, mutta Faris-vauva jai kotiin kotiapulaisen hoteisiin. Kentalla sitten toivottelimme pikaista jalleennakemista. Toivottavasti jo tana vuonna Suomessa. Rahman, Nadia dan keluarga, Selamat datang lagi ke Rovaniemi!
Singaporen pikavisiitin jalkeen edessa oli taas paluu Kuala Lumpurin kentalle, lyhyet unet LCCT:n halpahotellin 5 tahden sangyssa, aikainen heratys ja nelituntinen aamulento Air Asialla ja lyhyempi jatkolento Lion Airilla Indonesian itaosiin...
