Bukit Lawang
Trip Start
Mar 29, 2009
1
9
27
Trip End
Apr 15, 2009
Bukit Lawang,
Sumatra,
Indonesia
Friday, April 3, 2009
Maisemat matkan varrella ovat aika yksitoikkoisia. Oljypalmuplantaaseja ja kumipuuviljelmia silmankantamattomiin. Nyt tosin maisemaa elavoittivat tuhannet vaalimainokset, joita oli pystytetty muutaman metrin valein koko matkan perille asti. Antti tietysti katseli mainoksi myotahapeaa tuntien, koska on muutaman kerran itsekin ollut vakinaisesti hymyilevana mainoskuvassa. Yksi ehdokkaista erottui joukosta, koska muuten niin virallisten kuvien joukossa paita auki ja rintakarvat royhollaan oleva ja erehdyttavasti Peteliuksen herra numero 45:tta muistuttava ehdokas kylla pisti silmaan. Valitettavasti emme onnistuneet ottamaan ko. mainoksesta kuvaa...
Vaalimainoksien lupaukset kaikesta hyvasta ja varsinkin ehdokkaiden itsekehu naytti kieltamatta muutenkin vahan koomiselta. Mielestani ylivoimaisesti hienoin luonnehdinta itsestaan oli yhdella ehdokkaalla, joka kertoi olevansa "sahabat semua orang" eli kaikkien ihmisten kaveri. Wau!
Bukit Lawangin bussi on kuuluisa siita, etta aina on kyydissa myos viidakko-oppaita, jotka myyvat turisteille trekkauksia metsikkoon. Reissut ovat muutaman tunnin kavelyretkesta useiden paivien viidakkoseikkailuihin. Antti yritti kovasti vakuuttaa mukavalla oppaalle, etta meihin ei oikeasti kannata tuhlata aikaa, silla olemme tosi huono bisneskohde tiukan aikataulumme takia. Sen sijaa suosittelimme hyokkaamaan bussin takaosan hollantilaistyttojen kimppuun. Siella vain oli valitettavasti jo kilpaileva opas, joten koko matka sitten juteltiin niita naita. Ja onhan se toki ollut Antista imartelevaa kuulla kerta toisensa jalkeen, etta indonesian kieli taipuu edelleen sujuvasti :-)
Perilla Bukit Lawangissa aurinko oli juuri laskemassa ja oli jo aivan pimeaa ennen kuin saavuimme jokea seuraavan polun paahan eli Jungle Inn -nimiseen paikkaan. Siella tosin kaikki halvat huoneet olivat taynna ja enaa olisi ollut vapaana vain noin 20 euron hintainen kaksikerroksinen hulppean hieno mokki. Siispa peruutimme edelliseen paikkaan eli Garden Inniin, jossa meille luvattiin huone Rp. 70.000:lla eli n. 4 eurolla. (Seuraavana paivana majapaikasta poistuessamme ja laskua maksaessamme tosin paljastui, ettei tuo luvattu hinta pitanytkaan paikkaansa...)
Yo viidakkomokissa oli varsin hurja. Satoi kaatamalla koko yon ja salamat raiskyivat ja ukkonen jyrisi niin, etta koko mokki tuntui tarisevan. Vakisinkin tuli mieleen se, mita taalla tapahtui muutava vuosi sitten. Silloinhan pari sataa ihmista menehtyi, kun rankkasateiden seurauksena vuorilta tullut valtava vesimassa vyoryi kapean joen ayraiden yli ja tuhosi koko silloisen Bukit Lawangin kylan. No, talla kertaa tulvaa ei onneksi tullut.
Paikan huonoista muistoista toki mielessamme oli sekin, miten Kasperi taalla samassa paikassa muinoin 1,5-vuotiaana taytti juomavesipullon jokivedella ja joi vetta sitten pullosta niin kuin oli opetettu: "Vain pullovetta saa juoda!" Jokihan on samalla kylan viemari ja seurauksena oli tietysti kurja mahatauti ja Kasperi joutui medanilaiseen sairaalaan melkein viikoksi. Suonensisaisella nesteytyksella ja antibiootilla tuo kamala tilanne silloin onneksi korjaantui. Talla kertaa Kasperi joi oikeaoppisesti vain Cokista ym. terveellista.
Bukit Lawangin vierailun pointti oli tietysti se, mika muillakin matkailijoilla: Kavimme tapaamassa lahiviidakossa joen toisella puolella elelevia orankeja. Vahan tosin ehti jo huolestuttaa, etta apinat jattaisivat aamuruokailun ruokintapaikalla valiin kuten oli kuulemma tapahtunut edellisenakin aamuna, mutta lopulta viidakon puut alkoivat heilua, kuin kolme orankia (yksi vanha tyyppi, yksi pieni vasta 9-vuotias poikanen ja yksi aikuinen) saapui aitoon tarzantyyliin paikalle puusta puuhun hypellen.
Parituntinen reissu orankien ruokintapaikalle korvasi kylla hyvin sen vaivan ja rasituksen, jonka edestakainen bussimatka tuohon perakylaan aiheutti.
Ai niin, orankireissun jalkeen soimme aamupalan ja maksoimme yopymisemme. Hinta ei siis sitten lopulta ollutkaan se luvattu 4 euroa, vaan vain Rp. 50.000 eli kolmisen euroa...
