Rovaniemi
Trip Start
Mar 29, 2009
1
27
Trip End
Apr 15, 2009

Loading Map
No niin! Reput saatiin pakattua ja punnittua. Kasperin reppu painaa vain 5,0kg ja Antin 6,6kg. Koska haluamme matkustaa kevyesti ja lentää pelkkien käsimatkatavaroiden kera (ilman ruumaan laitettavia kantamuksia), olemme yrittäneet jättää kaiken vähänkin turhan tavaran kotiin. Ainakin Air Asian halpalentoyhtiöllä käsimatkatavaroiden enimmäispaino on 7 kiloa ja sen alle yritimme puristaa. Ja onnistuimme! Jätin jopa parranajokoneenkin pois repusta, sillä ainahan matkan varrella voi poiketa parturiin. Ja parranajon lisäksi voi aina toivoa saavansa niska- tai päänahkahieronnan kaupan päälle.
Mitä roinaa mukaan sitten kelpuutettiin? Molemmista repuista löytyy ainakin pyyhe, saronki, silkkinen pussilakana, kuppisuojaimet formulakisoja varten, aurinkolasikotelo, pienet tasku/otsalamput, vessakengät, alushousuja, muutama vaihtopaita, hygieniatarvikepussi, uintipussi (uikkarit, uimasortsit ja uimalasit) sekä pokkari matkalukemiseksi.
Antin repussa on myös elektroniikkapussi (kameran ja kännyköiden laturit, piuha kamerasta tietokoneeseen, muistikortteja ja adapteri) ja pelipussi (5 noppaa, jatsilomakkeet ja matkaversio othellopelistä). Antin reppuun on tungettu myös kansio, jossa on printit kaikista e-lentolipuista ym. tärkeitä papereita (varmuuskopiot lentolipuista ja mm. kopiot passeista löytyvät pieneksi taiteltuna monistenippuna myös Kasperin repusta). Indonesiaharrastus toki vaati myös itsetehdyn indonesiasanakirjan ja indonesian kielioppimonisteen ottamisen mukaan. Yhtään matkaopasta ei sen sijaan mukaan kelpuutettu, sillä lähes kaikki suunnitellut matkakohteet ovat aiemmilta reissuilta riittävän tuttuja. Tosin matkapäiväkirjan muuten vielä tyhjille sivuille on kirjoitettu ylös eri paikkakuntien tärkeimpiä osoitteita ja piirrelty joitain kartantapaisia. Varsinkin Macaon Lonely Planetia on opiskeltu ahkerasti, sillä ko. Portugalin ex-siirtomaa on paikka, johon meidän aiemmat Aasian matkareittimme eivät ole yltäneet. Samoin Pohjois-Malukun saaret Itä-Indonesiassa olisivat uusi tuttavuus, jos sinne asti onnistuisimme tällä kertaa rytyyttämään. Niin, ja löytyy Antin repusta myös mm. se iänikuinen pikkutavarapussukka, joka sisältää kaikenlaista aina tarpeellista, kuten vaikkapa jeesusteippiä, narunpätkiä, seinäkoukkuja sekä neulan ja lankaa.
Kasperin repussa on kaiken edellä mainitun lisäksi myös mm. aurinkorasvoja ja hyttysmyrkkyä sisältävä pussukka. Näiden erilaisten nesteiden pakkaaminen pelkästään käsimatkatavaroihin on tietysti näiden nykyisten lentokenttäsääntöjen takia vähän haasteellista: aurinkorasvatuubienkin pitää tietysti olla niitä kaikkein pienimpiä eli enintään 100 ml. Kasperin reppuun on muuten pakattu myös kolme lahjapaketteihin käärittyä Marimekon raitapaitaa tuliaisiksi Nadian ja Rahmanin lapsille Singaporeen.
Näiden kahden repun lisäksi Antilla on myös pieni vyölaukku mm. kameraa ja silmälasikoteloa varten.
Ehkä eniten päänvaivaa pakkausvaiheessa tuotti moskiittoverkon kohtalo. Olemme yleensä aina huolellisesti viritelleet verkkoja kaikilla Indonesian potentiaalisilla malaria-alueilla suurten kaupunkien ulkopuolella, mutta tällä kertaa tällaisia kohteita lienee vain muutama (mm. pohjoissumatralainen Bukit Lawang viidakon reunassa ja ehkäpä myös paikat Pohjois-Sulawesilla ja Pohjois-Malukulla). Laskemme sen varaan, että niissä paikoissa, joissa tarvitaan, verkot ovat majapaikkojen puolesta jo valmiina. Ja varmuuden maksimoimiseksi aloitimme jo myös malarian estolääkityksen (Lariam). Muuten lääkevarastomme ovat totuttua pienemmät: lähinnä vähän troppeja päänsärkyyn ja mahavaivoihin sekä yksi siprofloksasiinikuuri pahan bakteeritaudin varalta.
Pakkaamisen jälkeen ongelmaksi muodostuikin sitten se, miten saada koko viimeinen yö ennen matkan alkua kulumaan. Nukkumistakin toki yritettiin. Onneksi juuri kysyinen yö sattui olemaan kesäaikaan siirtymisen vuoksi tunnin normaalia lyhyempi...
Aamulla heti kahdeksan jälkeen Kasperi ja Antti juoksivat kesätamineissa kiireesti autotalliin ja lämpimään autoon. Ihan suuren maailman tyyliin meidänkin Amatsin Rake alkoi vauhdikkaalla pyrähdyksellä lähimmälle lentokentälle. Ja tietysti kaiken lisäksi amerikkalaisella automaattivaihteisella tila-autolla. Aikuisten oikeesti lentoasemalle ei olisi ollut mikään kiire, kun lentokin sattui lähtemään myöhässä...
Ikävä meinasi kaikille tulla jo ennen lähtöä. Varsinkin Elmeriä lähtömme näytti surettavan erityisesti. Mitenkähän kotiväki pärjää, kun eräät ne vain lähtevät miljoonaa metsästämään? No, onneksi Helanalle jäi sentään indonesialaista lastenhoitoapua!
Mitä roinaa mukaan sitten kelpuutettiin? Molemmista repuista löytyy ainakin pyyhe, saronki, silkkinen pussilakana, kuppisuojaimet formulakisoja varten, aurinkolasikotelo, pienet tasku/otsalamput, vessakengät, alushousuja, muutama vaihtopaita, hygieniatarvikepussi, uintipussi (uikkarit, uimasortsit ja uimalasit) sekä pokkari matkalukemiseksi.
Antin repussa on myös elektroniikkapussi (kameran ja kännyköiden laturit, piuha kamerasta tietokoneeseen, muistikortteja ja adapteri) ja pelipussi (5 noppaa, jatsilomakkeet ja matkaversio othellopelistä). Antin reppuun on tungettu myös kansio, jossa on printit kaikista e-lentolipuista ym. tärkeitä papereita (varmuuskopiot lentolipuista ja mm. kopiot passeista löytyvät pieneksi taiteltuna monistenippuna myös Kasperin repusta). Indonesiaharrastus toki vaati myös itsetehdyn indonesiasanakirjan ja indonesian kielioppimonisteen ottamisen mukaan. Yhtään matkaopasta ei sen sijaan mukaan kelpuutettu, sillä lähes kaikki suunnitellut matkakohteet ovat aiemmilta reissuilta riittävän tuttuja. Tosin matkapäiväkirjan muuten vielä tyhjille sivuille on kirjoitettu ylös eri paikkakuntien tärkeimpiä osoitteita ja piirrelty joitain kartantapaisia. Varsinkin Macaon Lonely Planetia on opiskeltu ahkerasti, sillä ko. Portugalin ex-siirtomaa on paikka, johon meidän aiemmat Aasian matkareittimme eivät ole yltäneet. Samoin Pohjois-Malukun saaret Itä-Indonesiassa olisivat uusi tuttavuus, jos sinne asti onnistuisimme tällä kertaa rytyyttämään. Niin, ja löytyy Antin repusta myös mm. se iänikuinen pikkutavarapussukka, joka sisältää kaikenlaista aina tarpeellista, kuten vaikkapa jeesusteippiä, narunpätkiä, seinäkoukkuja sekä neulan ja lankaa.
Kasperin repussa on kaiken edellä mainitun lisäksi myös mm. aurinkorasvoja ja hyttysmyrkkyä sisältävä pussukka. Näiden erilaisten nesteiden pakkaaminen pelkästään käsimatkatavaroihin on tietysti näiden nykyisten lentokenttäsääntöjen takia vähän haasteellista: aurinkorasvatuubienkin pitää tietysti olla niitä kaikkein pienimpiä eli enintään 100 ml. Kasperin reppuun on muuten pakattu myös kolme lahjapaketteihin käärittyä Marimekon raitapaitaa tuliaisiksi Nadian ja Rahmanin lapsille Singaporeen.
Näiden kahden repun lisäksi Antilla on myös pieni vyölaukku mm. kameraa ja silmälasikoteloa varten.
Ehkä eniten päänvaivaa pakkausvaiheessa tuotti moskiittoverkon kohtalo. Olemme yleensä aina huolellisesti viritelleet verkkoja kaikilla Indonesian potentiaalisilla malaria-alueilla suurten kaupunkien ulkopuolella, mutta tällä kertaa tällaisia kohteita lienee vain muutama (mm. pohjoissumatralainen Bukit Lawang viidakon reunassa ja ehkäpä myös paikat Pohjois-Sulawesilla ja Pohjois-Malukulla). Laskemme sen varaan, että niissä paikoissa, joissa tarvitaan, verkot ovat majapaikkojen puolesta jo valmiina. Ja varmuuden maksimoimiseksi aloitimme jo myös malarian estolääkityksen (Lariam). Muuten lääkevarastomme ovat totuttua pienemmät: lähinnä vähän troppeja päänsärkyyn ja mahavaivoihin sekä yksi siprofloksasiinikuuri pahan bakteeritaudin varalta.
Pakkaamisen jälkeen ongelmaksi muodostuikin sitten se, miten saada koko viimeinen yö ennen matkan alkua kulumaan. Nukkumistakin toki yritettiin. Onneksi juuri kysyinen yö sattui olemaan kesäaikaan siirtymisen vuoksi tunnin normaalia lyhyempi...
Aamulla heti kahdeksan jälkeen Kasperi ja Antti juoksivat kesätamineissa kiireesti autotalliin ja lämpimään autoon. Ihan suuren maailman tyyliin meidänkin Amatsin Rake alkoi vauhdikkaalla pyrähdyksellä lähimmälle lentokentälle. Ja tietysti kaiken lisäksi amerikkalaisella automaattivaihteisella tila-autolla. Aikuisten oikeesti lentoasemalle ei olisi ollut mikään kiire, kun lentokin sattui lähtemään myöhässä...
Ikävä meinasi kaikille tulla jo ennen lähtöä. Varsinkin Elmeriä lähtömme näytti surettavan erityisesti. Mitenkähän kotiväki pärjää, kun eräät ne vain lähtevät miljoonaa metsästämään? No, onneksi Helanalle jäi sentään indonesialaista lastenhoitoapua!
