Train to Tibet and first impressions

Junassa taas melkein kaksi paivaa.

Potala ja armeija

Talla kertaa oli onneksi hyva juna. Vessat siedettavia, samovaari toimi, ja ravintolavaunu oli kohtuuhintainen ja siisti. Siis tylsa juna... Mutta mukavaa vaihtelua.

Matka vei siis pohjoisen kautta Tiibettiin, Lhasaan. Junarata on aivan uusi, viime vuonna avattu. Pahojen kielien mukaan sen rakentaminen ei ollut taloudellisesti jarkevaa, mutta se edesauttaa kiinalaista tiibetiinmuuttoa ja muuta kulttuuri-imperialismia. Mutta matkaajan kannalta se on toki helpottanut ja halventanut Tiibetiin matkustamista.

Junarata kavi parhaimmillaan 5000:ssa metrissa. Sen takia juna on jotenkin paineilmattu, ja kaikilla matjustajilla oli mahdollisuus saada myos lisahappea. Sita ei tosin tarvinnut kukaan, tai ainakaan en nahnyt kenellakaan naamaria. Oikeastaan vuoristotauti siis iskee taalla Lhasassa, jos on iskeakseen. Lievia oierita tosin on kaytanossa kaikilla matkaajilla.

Sitten muuttui mukavuus-aani kellossa kun paastiin asemalle. Oli kaikkea outoa ilmassa. Ensinnakin, kun hankimme luvan Tiibetiin, jouduimme maksamaan siita deposittia, vaikka lupa olikin vain kopioitu paperi. Meita vastassa oli asemalla nainen, joka palautti rahat. Sama nainen oli vastassa myos kahta tanskalaista. He kertoivat joutuneensa maksamaan luvistaan viideksi paivaksi Tiibetiin 80 euroa, vaikka oikea hinta oli 60 viikosta (jonka me olimme maksaneet, ja joka lukee monessa paikassa). Taman jalkeen alkoi hieman huolestuttaa sen depositin palautus. Vastassa ollut nainen ei puhunut englnatia. Yksi poika kuitenkin tulkkasi meille. "Nyt odotetaan autoa. Auto vie teidat keskustaan. Siella mies palauttaa rahanne." Ei siis auttanut kuin hypata autoon kun se tuli. Samaan kahdeksan hengen autoon tungetiin kymmenen ihmista, ja kaikkien mielettomat matkatavarat. Siina oli ahtaanpaikankammo jo nostamassa paataan. Onneksi matka oli lyhyt. Ja rahatkin saatiin kuskilta takaisin.

Temppelin pihalla

Kylla tama lupahomma silti ihmetyttaa. Mekin saamme nyt olla taalla van viikon virallisesti, mutta monesa lahteesta on kuultu, ettei lupa kiinnosta oikein ketaan. Se on vain lahinna valtion tapa rahastaa matkailjoita.

Lhasa on aivan uskomaton, juuri sellainen kuin sen voi kuvitella olevan. Tiibetilaisia perinteisissa puvuissa, joillain on kaupungilla kavellessaan rukousmylly jatkuvasti pyrimassa kasissaan. Ihmiset ovat todella ystavallisia, ainakin tahan asti. Ja selvasti taalla on paljon turismia - englannilla parjaa mainiosti. Mun on pakko pian pistaa kuvia tasta katukuvasta. Taalla talotkin on aivan mielettoman hienoja (eli hassun nakoisia). Ja taalla on tavallisa istuskelubaareja, toisin kuin muualla Kiinassa. Erittain viihytisia. Huhun mukaan taalla on myos kiinan kukoistavin prostituutiobisnes, paaasiassa siksi, etta taalla on niin paljon Kiinan armeijan tukikohtia.

Koitan laittaa kuvia, mutta on aivan mahdottoman tuntuinen missio, kun kone on kiinaksi. Pistn seuraavan merkinnan sitten ennen poislahtoa taalta - kun on uusi vuosi ja Ilarin synttarit juhlittu! Mutta voin viela lisata, etta saatettiin hyvinkin saastya vuoristotaudilta, kun oireita ei ola pahemmin ilmennyt kahdessa vuorokaudessa. Olen todella helpottunut.