Matka oli pitka: Yli nelja paivaa. Mutta sein oli lelliversio, koska menimme vain Ulan Batoriin. Oikea kunnon juna olisi mennyt Venajaa viela itaan, ja sielta Pekingiin. Pyorea viikon reissu.
Nain jalkeenpain muistellen, mukavaa oli. Eniten kai vaikeuksia tuotti peseytymattomyys, kun siihen ei ollut tottunut. Nyt koitan totutella, koska edessa on kuusi paivaa maaseudulla.
Mutta junasta.
Riittavan siisti. Saatiin hyvat paikat, eli oma neljan hengen hytti mulle ja Petelle, ja loput jakoivat hytin mukavan Aussin kanssa. Meidan hytti toimi hengailutilana, ruokasalina, pelisalina ja baarina. Kaikki (alle kymmenen) lansimaalaista oli alitettu samaan vaunuun, ja meita ilmeisesti muutenkin pidettiin erillaan paikallisista. En sitten tieda, kumpiakohan silla oli tarkoitus suojella?
Jossain kohtaa alkoivat vuoriokaudet seota. Aamuisin herattiin (kun nuo ylivirkeat Ilari, Memmu ja Makke koputtelivatoveean) ja juotiin teeta (samovaarissa oli aina tarjolla kuumaa vetta) ja katsottiin maisemia. Sitten otin yleensa torkut. Sitten syotiin nuudeleita ja katseltiin maisemia. Tassa vaiheessa usein aloiteltiin shakin pelaaminen, onneksi tajusimme ostaa laudan Moskovasta! Sitten syotiin nuudeleita, kaytiin jaloittelemassa pysakilla, ostettiin yleensa muutama olut ja naposteltavaa, ja siten se ilta kului. Sitten taas alusta. Nukuin niin paljon, etta lahinna aurinko paljasti vuorokauden ajan.
Maisemat olivat kuin Suomesta aina Baikalille asti. Sielta alkoi vuoristoisempi maisema. Alkumatkasta asutusta riitti jatkuvasti, eika se loppumatkastakaan ollut vahaista. Rautate on kerannyt ymparilleen apljon teollisuutta ja asutusta. Sellainenkin iso kaupunki kuin Novosibrisk (Uusi Siperia) on olemassa nimenomaan rautatien takia.
Ei Siperia ollut niin tyhja kuin sen piti olla. Yhta paljon tyhjaa nakee junan ikkunasta matkalla Helsinki-Turku.
Mutta ne kylat, ne olivat ihania! Eivat ehka asua, mutta katsella. Vinoja taloja, maalaamattomia taloja, kaikki soposti rupsallaan ja aitojen ymparoimia. Idyllista, rappioromanttisella tavalla. Kaikkein hienoimpia olivat perinteisesti maalatut talot - vihrea pohjavari, siniset ikkunapuitteet, joihin oli maalattu kuvioita. Jos mulla on joskus omakotitalo, se on sellainen :)
Kokemisen arvoinen. Joku kesa uudestaan!
Kaytannon huomioita, jos joku haluaa menna perassa:
Ota mukaan jotain, jolla voit tilkita junan ikkunan, ainakin talvella. Loppumatkasta se oli osittain jaassa, ja hetkittain sisalle satoi pienia kylmia vesi(jaa?)pisaroita.
Meilla oli kiinalalainen juna, joka on venalaista halvempi. Kaytannossa tarkoitti sita, etta junan henkilokunta, kokkia lukuunottamatta, oli kiinalaista.
Varaa mukaan kaikkea sellaista naposteltavaa, jonka saa kokattua kuumalla vedella. Mutta varoitus: nuudelit ja pussikeitot kyllastyttavat jossain vaiheissa osaa ihmisista. Itse en karsi siita vaivasta. Pavut ja tonnikala pelastivat makuhermoja!
Jos olet kasvissyoja, ala tilaa "salaattia oliiveilla". Se on majoneesinen makkara-suolakurkkusotku. Ravintolavaunusta ei tunnetusti saa kasvisruokaa, sita faktaa on turha kyseenalaistaa.
Isojen asemien kioskeista ja laiturimyyjilta saa mita vain. Kenkia, housuja, hattuja, olutta, leipaa, nuudeleita...
Jos olet tokassa luokassa, valmistu toisen luokan olosuhteisiin. En suosittele hienohelmopille, niita varten on kai keksitty lentokoneet ja ykkosluokka - eli elamantapa, jota voi elaa kaikkialla maapallolla ilman etta kokee koskaan yhtaan mitaan.
3 votes 
