Vanhoja tuttuja
Trip Start
Oct 09, 2008
1
21
39
Trip End
??? ??, 2009
Eilen puksuteltiin bussilla Vang Viengista Vientianeen. Bussin ollessa kaupungilla naimme tutun naaman. Valli-poikahan se siella tallusteli. Toni Valli on siis herra, jonka kanssa karsimme armeijaa samassa tuvassa, jaa no ma karsin, se kai tykkas siita kun meni viel kertauksiinkin. Nykyaan se on hengaillu enemman Annikan kans kun mun, kun pyorivat molemmat Helsingissa paljon, tai siis Valli asuu siella. Jos kiinnostaa hanen seikkailunsa Aasiassa niin www.travelpod.com/members/whynot86 on osote mista loytyy. Aika vauhdikasta on matkaaminen ollut.
Joo siis se vaitti meille olevansa jumissa jossain kiinassa ja et sil menis viel viikko tulla Laoon. Halus yllattaa mokoma. Oonneks me nahtiin se dosast, tai Annika siis naki. Se oli tullu Hanoista jokun kahen Suomalaisen jampan kans ja sattuivat olemaan majoittuneet samaan guesthouseen missa me oltiin se yks yo Vientianessa kolme viikkoo sitten. Kaytiin sitte syomassa yhessa ja me etittiin Annikan kanssa kuumeisesti yopaikkaa kellon ollessa jo jotain kaheksan illalla. Varmaan kymmenessa paikassa tai enemmankin kaytiin ja loydettiin sit liian kallis, mut siedettavan hintanen kumminkin. 12 euroo yo. Seuraava paiva hengailtiin yhessa ja vaihettiin kaikki kolme majapaikkaa niin, etta oltiin samassa huoneessa.
Kaytiin taas Talat Saon ostarilla. Saaliiksi tuli mini kaiuttimet ja muunnin, etta saadaan yhessa fiilisteltya Children Of Bodomia ja muuta. Annika loys pitkan taistelun jalkeen farkut ja kaikki oli onnellisia. Kaytiin Vallin kans myohemmin ostamassa muutama cooleri (samanlaisii kun Bacardi Breezerit) 70 eurosenttii kipale ja ruvettiin fiilistelemaan niita se COBn fiilistelyn lomassa. Hyva fiilis?
Yritettiin siina sitten lahtea kaupungille pitamaan hauskaa, kun ensin Annika halus menna takas vaihtaa kengat ku sandaaleissa ei voi tanssia, sit Valli unohti kannykkansa, sit takit piti kayda hakemassa kun herrasvaki hoksas, etta ulkona on vahan vilakka ja sit paastiin lahtemaan. Meidan huone oli talon ylimmassa kerroksessa ilman hissia.
Kaikilla oli tietty siina vaiheessa jo hirvee nalka, joten joenvarsiravintola kutsui. No eihan sekaan neiden kanssa ollu mitaan helppoa. Kaveltiin ohi varmaan kaheksasta raflasta ja sit kun ne loppu, niit on siis ihan vieri vieressa, niin kaannyttiin takas ja kuunneltiin uudelleen samat sisaanhoukutussoidinmenosysteemit. Aivoja raastavaa. Se sai uuden nimen, Sabaidii-kuolemankuja. Se on vahan kompelo nimi.. hoh. Jokatapauksessa, mentiin samaan paikkaan kun edellisena iltana koska sielta sai hyvaa jokikalaa.
Sapuskoinnin jalkeen raahasimme itsemme laheiseen kattobaariin. Mikska niita sanotaan? Baari joka on kerrostalon katolla. Noni, juotiin siella maailman paskimmat drinkit Zombie ja joku Kapteeni Jonkun Rommi. Kamikaze oli hyva, sita suosittelen ja Pinacolada oli kans kuulemma ihan oikein tehty.
Sielta suunniteltiin lahtevamme helvetin ison hotellin diskoon vahan heiluttaa persetta, kun Valli ties siella kayneensa, mut ei vaan millaan muistanu millasta siella oli ollu. Oli siella kuulemma tanssittu, siis sen kavereiden mukaan. Tuk tuk saatiin tingattua 2,5 euroo koko poppoo hotellille.
Eikohan siel ollu pelit kiinni. Laon kansallis- tai itsenaisyyspaiva tai joku. Kiitti vaan! Mua alko vahan kyrpimaan kun ei siit sit muuallekkaan jaksanu lahtea. Tingattiin tuk tuk takas eurolla. Painuttiin koko konkkaronkka nukkumaan.
Aamuyolla meilla oli ilmeiseti kaikilla ihania unia, mutta herattiin silti samaan aikaan. Noin kello kolme. Aah uuh, I like that.... sillee. Naapurihuoneessa oli kivaa... Ne sentaan lopetti sen jonkun ajan kuluttua ja paastiin me taas harjottelee nukkumista. Vartin paasta alko kuulumaan epailyttavaa huohotusta ja ahinaa. Volyymitaso nous viela vahan ja Annika pisti sille topin. Se loi seinaan niin kovin, et hyva ettei nyrkki menny lapi. Loppupahan elamointi ja jaimme Annikalle unet velkaa. Kiitos. Paatettiin harkita lahtevamme Thaikkuihin vahan nopennetussa aikataulussa.
Tana aamuna sitten lahdimme kohti Thaimaata, johan sinne oli jo joen yli katteltukkin. Valli meinas lahtee taas yksin pyorimaan jonnekkin pain Laoa ja sit Kambodzaan. Saatiin puhuttua se ympari ensin aamupalalle meijan kans ja sit puhuttiin se ympari tulemaan Thaikkuihin meijan kans. Bussiasemalle mars.
Tahan loppuun viela jotain saantoja mita Laossa olisi hyva noudattaa:
-Ala mene Laolaisen kotiin kengat jalassa. Usein myos kauppoihin ja sellasiin ravintoloihin, missa istutaan lattialla, mennessa kengat otetaan pois.
-Ala osota muita ihmisia tai Budhan kuvaa jalalla
-Julkisilla paikoilla ei ole suotavaa halailla tai muuten kosketella vastakkaista sukupuolta.
-Kulje ympariinsa pitkissa housuissa/shortseissa ja ainakin topissa/t-paidassa
-Ole kiltti =)
Ala riko naita jos et halua olla mulkku!
Ihan silta varalta, etta tata lukee joku joka on itseasiassa tulossa tannepain. En varmaaan muistanu kaikkea, mut noi on nyt tarkeimpia. Jaa niin tosiaan en oo tainnu laittaa sahkopostiosotettani tanne viel mihinkaan. Jos siis jotain kysyttavaa, kommentoitavaa tai muuta jauhantaa, niin kimmo.riihiaho@gmail.com on osote.
Joo siis se vaitti meille olevansa jumissa jossain kiinassa ja et sil menis viel viikko tulla Laoon. Halus yllattaa mokoma. Oonneks me nahtiin se dosast, tai Annika siis naki. Se oli tullu Hanoista jokun kahen Suomalaisen jampan kans ja sattuivat olemaan majoittuneet samaan guesthouseen missa me oltiin se yks yo Vientianessa kolme viikkoo sitten. Kaytiin sitte syomassa yhessa ja me etittiin Annikan kanssa kuumeisesti yopaikkaa kellon ollessa jo jotain kaheksan illalla. Varmaan kymmenessa paikassa tai enemmankin kaytiin ja loydettiin sit liian kallis, mut siedettavan hintanen kumminkin. 12 euroo yo. Seuraava paiva hengailtiin yhessa ja vaihettiin kaikki kolme majapaikkaa niin, etta oltiin samassa huoneessa.
Kaytiin taas Talat Saon ostarilla. Saaliiksi tuli mini kaiuttimet ja muunnin, etta saadaan yhessa fiilisteltya Children Of Bodomia ja muuta. Annika loys pitkan taistelun jalkeen farkut ja kaikki oli onnellisia. Kaytiin Vallin kans myohemmin ostamassa muutama cooleri (samanlaisii kun Bacardi Breezerit) 70 eurosenttii kipale ja ruvettiin fiilistelemaan niita se COBn fiilistelyn lomassa. Hyva fiilis?
Yritettiin siina sitten lahtea kaupungille pitamaan hauskaa, kun ensin Annika halus menna takas vaihtaa kengat ku sandaaleissa ei voi tanssia, sit Valli unohti kannykkansa, sit takit piti kayda hakemassa kun herrasvaki hoksas, etta ulkona on vahan vilakka ja sit paastiin lahtemaan. Meidan huone oli talon ylimmassa kerroksessa ilman hissia.
Kaikilla oli tietty siina vaiheessa jo hirvee nalka, joten joenvarsiravintola kutsui. No eihan sekaan neiden kanssa ollu mitaan helppoa. Kaveltiin ohi varmaan kaheksasta raflasta ja sit kun ne loppu, niit on siis ihan vieri vieressa, niin kaannyttiin takas ja kuunneltiin uudelleen samat sisaanhoukutussoidinmenosysteemit. Aivoja raastavaa. Se sai uuden nimen, Sabaidii-kuolemankuja. Se on vahan kompelo nimi.. hoh. Jokatapauksessa, mentiin samaan paikkaan kun edellisena iltana koska sielta sai hyvaa jokikalaa.
Sapuskoinnin jalkeen raahasimme itsemme laheiseen kattobaariin. Mikska niita sanotaan? Baari joka on kerrostalon katolla. Noni, juotiin siella maailman paskimmat drinkit Zombie ja joku Kapteeni Jonkun Rommi. Kamikaze oli hyva, sita suosittelen ja Pinacolada oli kans kuulemma ihan oikein tehty.
Sielta suunniteltiin lahtevamme helvetin ison hotellin diskoon vahan heiluttaa persetta, kun Valli ties siella kayneensa, mut ei vaan millaan muistanu millasta siella oli ollu. Oli siella kuulemma tanssittu, siis sen kavereiden mukaan. Tuk tuk saatiin tingattua 2,5 euroo koko poppoo hotellille.
Eikohan siel ollu pelit kiinni. Laon kansallis- tai itsenaisyyspaiva tai joku. Kiitti vaan! Mua alko vahan kyrpimaan kun ei siit sit muuallekkaan jaksanu lahtea. Tingattiin tuk tuk takas eurolla. Painuttiin koko konkkaronkka nukkumaan.
Aamuyolla meilla oli ilmeiseti kaikilla ihania unia, mutta herattiin silti samaan aikaan. Noin kello kolme. Aah uuh, I like that.... sillee. Naapurihuoneessa oli kivaa... Ne sentaan lopetti sen jonkun ajan kuluttua ja paastiin me taas harjottelee nukkumista. Vartin paasta alko kuulumaan epailyttavaa huohotusta ja ahinaa. Volyymitaso nous viela vahan ja Annika pisti sille topin. Se loi seinaan niin kovin, et hyva ettei nyrkki menny lapi. Loppupahan elamointi ja jaimme Annikalle unet velkaa. Kiitos. Paatettiin harkita lahtevamme Thaikkuihin vahan nopennetussa aikataulussa.
Tana aamuna sitten lahdimme kohti Thaimaata, johan sinne oli jo joen yli katteltukkin. Valli meinas lahtee taas yksin pyorimaan jonnekkin pain Laoa ja sit Kambodzaan. Saatiin puhuttua se ympari ensin aamupalalle meijan kans ja sit puhuttiin se ympari tulemaan Thaikkuihin meijan kans. Bussiasemalle mars.
Tahan loppuun viela jotain saantoja mita Laossa olisi hyva noudattaa:
-Ala mene Laolaisen kotiin kengat jalassa. Usein myos kauppoihin ja sellasiin ravintoloihin, missa istutaan lattialla, mennessa kengat otetaan pois.
-Ala osota muita ihmisia tai Budhan kuvaa jalalla
-Julkisilla paikoilla ei ole suotavaa halailla tai muuten kosketella vastakkaista sukupuolta.
-Kulje ympariinsa pitkissa housuissa/shortseissa ja ainakin topissa/t-paidassa
-Ole kiltti =)
Ala riko naita jos et halua olla mulkku!
Ihan silta varalta, etta tata lukee joku joka on itseasiassa tulossa tannepain. En varmaaan muistanu kaikkea, mut noi on nyt tarkeimpia. Jaa niin tosiaan en oo tainnu laittaa sahkopostiosotettani tanne viel mihinkaan. Jos siis jotain kysyttavaa, kommentoitavaa tai muuta jauhantaa, niin kimmo.riihiaho@gmail.com on osote.

