Oranssi pallo
Trip Start
Oct 09, 2008
1
19
39
Trip End
??? ??, 2009
Luang Prabang,
Lao Peoples Dem Rep
Monday, November 24, 2008
Nyt olen siis taas takaisin Vang Viengissa, vaikka laitoin sijainniksi Luang Prapangin, ja tanaan on tiistai vissiin, malariapaiva meille. Talla hetkella olen taalla yksin, Annika on viela vahan muualla, mutta allos huoli, mitaan ihmeellisempaa draamaa ei tarinaamme sisally. Siita ehka myohemmin jos muistaa.
Tarinamme alkaa viime viikon torstaista, kun saimme viimein nostettua perseemme ylos ja lahdimme tutkimaan maan muitakin kolkkia. Tarkoitus oli otta bussi Luang Prarpangiin, hengailla siella pari paivaa, tsekata temppelit ja vesiputoukset ja sitte tulla takas. Eihan se ihan niin menny.
Heilutettiin paikallisdosa pysahdyksiin Vang Viengin lapi kulkevan tien vieresta. Oikeseen suuntaan oli menossa. Hinta oli aivan naurettavan kova 100 000 kippia eli kymmenen euroa per nokka, silla olis saanu jo niin sanotun VIP bussinkin. Mitas me siita, ei hoksattu jostain syysta edes tingata ja sit se oli jo myohasta.
Parin tunnin ajelun jalkeen oli ensimmainen pysahdys. Kuski painu syomaan ja me hengailtiin bussin vieressa. Siin hengaili kans yks munkki ja alko jotain hopottamaan meijan kans. Miten mahtavalta nayttaa parikymppinen buddhalainen munkki, jolla on kaavun vareihin mukavasti sointuva kirkkaan oranssi villapipo, 30 asteen helteessa. Ekaks ma aattelin et se on taas jotain vailla, oon tullu vissiin vahan epaluuloseks matkan aikana, tosin Laossa aivan suotta, mut se vaan halus chattailla. Juteltiin niita naita aikamma ja kaveri vaikutti ihan mukavalta. Annika jatko sen kans hopinoita bussissa, vaikkei vissiin paljon mitaan ymmartanykkaan, ma rupesin lukemaan kun en kuullu mitaan, sitapaitsi Wheel of time 6. on aika pirun hyva kirja. Jotenkin siina matkan aikana vissiin Annika tuli luvanneeks, etta me mennaan hengailemaan sen kylaan ja seuraavana paivana piknikille. Siina matkan aikana me luultiin aina valilla ymmartavamme mita oli tapahtumassa, mut me oltiin koko ajan kylla tasasen hukassa.
Kaheksan tunnin bussimatkan jalkeen Luang Prapangissa ruvettiin kasaamaan reppuja lahtokuntoon, kun munkki alko ihmettelee, et etteks te tuukkaan mun kylaan. Voi paska, ma luulin et se kyla on jossain ihan LPBn lahella. Se olikin viela kahen ja puolen tunnin bussimatkan paassa. Kolkyt tonnii lisaa rahaa tiskiin, siita kivasta, etta saatiin perseet oikein kunnolla puuduksiin.
Saavuttiin kylaan joskus yheksan aikaan illalla, mika on taalla pain aika huono homma, kun melkein mitkaan paikat ei oo auki kymmenta pidempaan. Syoty oltiin viimeks aamulla ja mua alko jo ottaa vahan pattiin koko touhu. Saatiin vahan nuudelikeittoa maustettuna laolaisten lempiyrtilla, jota ma vihaa yli kaiken. Ei paljon helpottanu. Mentiin hengailemaan munkin kaverin taloon joksku aikaa. Ma kyselin et pitaisko mun ja Annikan ettii joku gesthaussi, mihin munkki et, etteks te tuukkan mun kylaan.
Miten pitkalla se kyla oikein voi olla. Vasytti niin maan pirusti, et en aatellu enaa muuta kun sankya.
Puolen tunnin venttailun jalkeen saapui paikalle tuk tuk ja paastiin herran kylaan viimein. Aivan jarjettomaan hintaan taas.
Se talo oli maalaamatonta harkkomuuria kokonaan, yks iso ja kolme pienta huonetta. Vessa oli pihalla ja se oli lukossa. Saatiin avain siihen sentaan. Pikaisen kasi naamapesun jalkeen mentiin sisalle hengailemaan. Munkki oli ainut kuka puhu englantia, eika se meille paljon mitaan tulkannu. Tai itseasiassa tarkalleen ei mitaan. Paikalla oli kourallinen aikuisia, jotka oli siskoja ja velia ja ties mita, oli siel lapsiakin.
Kevyesti oli kylla vaivautunut olo, kun oli koko paivan ollu ihan hukassa ja nyt sitten istu holmona vieraiden ihmisten kodissa ilman yhteista kielta.
Kaytiin Annikan kanssa nukkumaan ison huoneen lattialla olleille patjoille. Munkki jai hoitamaan sosiaalisia suhteitaan. Oli kotikylassa ekaa kertaa pariin vuoteen ja nytkin vaan kolme tai nelja paivaa.
Nyt pitaa lopetta kun taa nappis on niin paska. Jatkan myohemmin aamupalasta ja "do you wanna see dead people?", mika olikin varsin miellyttava kokemus. Paivitan vaan tata yhta entrya, en tee uutta. valokuvia on otettu ihan helvetisti, joten niita kylla tulee kun tuntuu silta, etta on taas aikaa ja hermoja ruveta raplaamaan niiden kanssa.
Ensimmaisena aamuna BhounThanin talossa herasin, kun joku puristi varpaasta. Pikkupoikahan se siella hatisti hammppipesulle ulos. Vesihana oli talon pihalla. Annikakin siina heraili pikkuhiljaa ja yritti paasta vessaan, mut eihan se mitaan auki ollu. Ja kellaan ei ollu avainta. Kyl se avain sit myohemmin joltain loyty.
Aamupala tuotiin vadissa paikalle ja kaikki kavi syomaan. Paikalliset oli ollu hereilla varmaan jostain kuudesta asti, meijat heratettiin "vasta" kaheksalta. Tottunu nukkuu ainakin kymmeneen. Laiskstuu taalla reissussa vissiin. Aamupala oli suhteellisen kevyt, mut ihan hyvaa sopeskaa. Annika ainakin ihastu tohon tahmariisiin totaalisesti.
Sit lahettiin munkin kanssa ostoksille kylan torille. Vahan possun lihaa ja kaiken maailman kasviksia. Me tietysti maksettiin. BhounThan oli jo aikasemmin kayny ostamassa riisiviinimossoa ruukullisen ja kanan. Vietiin ostokset kotiin ja lahettiin naapurikylaan kattelemaan naita kuolleita ihmisia. Se oli saanu jostain vuokrattua motskarin omansa lisaks. Annika meni sen kyytiin ja ma ajelin yksinaan. Oli paljon parempi ajaa nyt, kun ei ollu ketaan kyydissa.
Jatettiin pratkat johonkin pihaan ja kaveltiin vahan matkaa taloon, jossa ruumis odotteli laatikossaan. Vahan vaikea kuvailla vallitsevaa tunnelmaa kun on niin ulkopuolinen kun vaan olla ja voi, mutta ei se samanlaista synkistelya ole kun suomalaisissa hautajaisissa. Arkun edessa kylla istu kaks aika vakavan nakosta naista, joille kumarsin osanottoni ja kiitin laoksi, kun sai ottaa kuvan. Nayttivat ilahtuvan siita ainakin.
Ulkona miehet pelaili korttia ja lapset seisoskeli.. se oli kylla vahan outoa, kun en muista niiden varsinaisesti leikkineen mitaan, ne vaan hengas. BhounThan meni ukkojen kanssa korttia laiskyttamaan ja me alettiin viihdyttamaan lapsilaumaa kameralla. Otettiin kuvia ja naytettiin niille kuvia missa oltiin oltu aikasemmin. En kylla tiia ymmarsivatko paikkojen nimia kun sanoin. Todennakoisesti ei. Kukot huus ja luiset piskit tappeli. Lampoa aika reilusti.
Puolen paivan jalkeen lahettiin takas talolle pain, kun piti sinne piknikille viela ehtia ennen pimeeta. Taal on viiden aikaan jo aika hamaraa ja sinne kesti tunnin kavella.
Ma luulin, etta mennaan jonkun BhunThanin kavereiden kanssa sinne piknikille, mut kyl kai ne sen jotain sukulaisii oli. Tallusteltiin kylla semmosta tappovauhtia maikalaisen elimistolle, etta meinas itku tulla silmaan. Vahan nolotti kun pikkulapset ja vanhat eukot kavelee meikalaisen nurin millon vaan.
Kuoleman kielissa paastiin kuitenkin perille pikkuiseen bambumajaan, jossa tulet oli jo odottelemassa meita. Se oli ilmeisesti jonkun koti. En tiia oliko ukko sukua naille, mut ihan mukava pappa se oli. Hetken levattyamme lahettiin me lapset kaymaan vesiputouksella vahan virkistymassa samalla kun aikuiset tappo sen kanan ja muutenkin rupes ruokaa vaantamaan. Vesi oli kylla ihanan virkistavaa ja ihan juomakelposta. Hyva, koska meilla olis vesi loppunu muuten kesken. Kolmenkymmenen helteessa vuoren rinteessa sita tuppaa vahan vetta kulumaan. Paikalliset ei kylla paljon juo. Ne otti pari huikkaa vaan koko matkalla ylos. Ma join 1,5litran potun.
Mokissa hengailtiin ja kuuromykka San oppi kayttamaan kameraa. Aika mahtavaa varmaan sille, kun ei osaa puhua ja ei niista kukaan oikein ymmarra sen elekielta, niin voi kuvilla sanoa asioita. Kaveri osottautu tosi hyvaks kuvaajaks. Ekaa kertaa ilmeisesti kaverilla kamera tassussa ja kuvat oli kun ammattilaiselta.
Ruoka valmistu mun ottaessa pikku paikkareita, vielakin oli vahan vasymysta edellisesta paivasta ja ruvettiin syomaan. Tahmariisia, possusoppaa ja kanan paloja. Ne oli pilkkonu kanan ihan pikkupaloiks eika ollu poistanu luita siita, mika oli mun mielesta vahan outoa. Vittumaista syoda, mutta hyvaa. Keitto oli kans ihan hyvaa, ne ei ollu vissiin laittanu sita laolaisen lempiyrttia niin paljon kun yleensa.
Safkan jalkeen ruvettiin pikkuhiljaa palailemaan kotia kohti. Maisemat oli tosi upeet.
Jakuu myohemmin
Illalla mentiin sit BounThanin kans joen vierella olevaan raflaan. Kaikki otti turvallisesti paistettua riisia. Juteltiin niita naita. Se kerto meille munkkien saannot ja vahan mita se puuhailee siella temppelissa ja kaikkee. Sit se joi bissee ekan kerran elamassaan. Me ei saada kertoo sita kellekkaan. Enhan ma riko lupaustani? No se puhukin vaan toisista munkeista. Sitapaitsi tan kuun lopussa se pistaa pois oranssin kaavun ja ryhtyy olemaan ihminen. Oli tosi sulosta kun se kysy meilta, et miten tyttojen kanssa flirtataan. Ma en luonnollisestikaan oikein osannu neuvoa, mut kyl se parjaa. Se on niin hauska salli. Sil oli jo joku vaimoehdokas Vientianessa, joka soitteli sille kokoajan.
Oli tosi nasta chatti ja munkki vahan paissaan yhesta pullollisesta, en kylla ihmettele, ja painuttiin takas kotiin. BhounThan hengaili kavereidensa ja ties minka serkkujen kanssa taas myohaan yohon jossain kylalla ja me mentiin nukkumaan.
Pimeita muuten noi munkit. Ne ei syo kun aamulla ja joskus millon.. yolla. Kumminkin kaks kertaa paivassa vaan. Siihen kaatu mun ura munkkina.
Aamulla San taas veteli mua varpaasta. Ma vaan pudistelin paata, et ei todellakaan viela. Kello jotain kuus ja munkki oli lahteny jo. Se kaveri ei paljon nuku.
Herattiin sit joskus yheksalta. Skipattiin perheen aamupala. Annika piti sita vahan toykeena, mut ei kai ne nyt niin hirveesti loukkaantunu. Mentiin ravintolaan syomaan. Ooteltiin annoksia varmaan tunti. Ne ei varmaan yleensa tee ruokaa niin aikasin ja kaveri oli yksin siella keittiossa. Siel oli koira, jota sit rapsuteltiin ja raskaana oleva kissa, joka halus huomiota kans. Elukat on kivoja. Varsinkin gegot. Ne on ihan mahtavia elukoita. Lahinna kun ne syo kaikkii vittumaisii pikkuitikoita eika ne oo allottavii eika jaloissa. Tammonen pikku sivupolku.
Taas kyllaisena mentiin takasin talolle, kun meijan piti lahtee pratkilla kattomaan jotain koulua. Parrat alle ja tankkaamaan. Ajettiin varmaan melkein tunti lapi upeiden maisemien, taalla Laossa ei nakojaan minkaan muun lapi voi ajaakkaan, ja saavuttin Muang Ngoin kylaan. Pahoittelen mahdollista oikeinkirjoitusta, muistan ihan hyvin miten se kirjoitetaan... eiku. Kyla nokottaa joen vieressa, jonka nimea en muista, aivan sama, ja parin varsin vaikuttavan vuoren valissa. Ihailtiin siella maisemia, kaytiin yhen temppelin pihamaalla, ja hengailtiin vaan. BhounThan sano et kylas ei ole munkkia niin, temppeli on tyhjillaan. Kuviakin on sitten joskus.
Kaytiin kahvit vetamas ennen lahtoa. Se oli muuten aika hyvin meijan kommuninkointia kuvaava keskustelu. Kaveltiin kahvilan ohi..
Ma sanoin "Should we go to get some coffee?"
BounThan"Yes!"
Se tuli niin maaratietosesti et ma jain jo ihmettelee et oliks se alunperin ollukkin sen oma idea??? Ei se tainnu olla niin kauheen kuvaava keskustelu. Ainakaan teille.. joo..
Niinkuin siis olin jo melkein ajatteleassa sanoa, etta sit lahettiin ajaa takas pain. Ei siis kaytykkaan missaan niiden koulussa tai mitaan sellasta mita meidan kasittaakseni piti alunperin teha. Ei se mitaan, kivaa oli. Eika mua nyt koulut niin alyttomasti kiinnosta.
Puol nelja ajeltiin kylaan, siihen toiseen, anteeksi nimien puuttuminen, mut ma en koskaan oikein ymmartany, useista yrityksista huolimatta, etta missa me ollaan millonkin ja hyvasteltiin munkki vahaksi aikaa. Tarkoitus olisi nahda herra viela Vientianessa ennenkuin mennann Thaimaan puolelle.
Bussi Luang Prapangiin oli taas kolmisen tuntia ja kello oli jo pimea kun tultiin perille. Tuk tukilla mentiin keskustaan. Vittu ma saikahdin kun potkurilentokone lens ihan helvetin matalalla just meidan paiden yli. Ei satanu pommeja. Muistin sit et niillahan on lentokentta ihan siin kaupungin kyljessa. Niita koneita lentelikin ihan riittavan usein siita yli sina aikana kun LBPssa oltiin.
Haeskeltiin yopaikkaa tovi jos toinenkin, hintataso oli aika kova. Halvin loyty sitten ihan siita vieresta mihin tuk tuk kuski meidat jatti. 7 euroo yo. Paha paha.
LBPn hengailut on aika nopeesti selvitetty. Ekana paivana siella kaytiin temppelissa, ja mitas... ei paljon mitaan taidettu tehda muuta.
Seuraavana kaytiin vesiputouksilla, jotka oli tosi makeet. Uitiin siella vahan ja tultiin pois. Ilalla kaytiin nightmarketilla, jossa oli paljon kaikkea kivaa turistille, joka voi kantaa. Meille ei juuri mitaan, tosin Annika tais ostaan jonkun vihon? Annika jai sit nettiin joksku neljaks tunniks ja ma menin guesthouseen takas.
Seuraavana aamuna ma lahdin kaheksan bussilla takas Vang Viengiin ja Annika meni kuntosalille, mika oltiin spotattu edellisena iltana. Sen piti tulla kello kahen dosalla peras, mut eihan sielta edes tullu sellasta dosaa. Seuraava oli iltakuudelta. Siksi siis olin yksin VVssa jonkun aikaa. Niinkuin sanoin, ei mitaan jannittavaa.
Kiitos loppu ja oikoluku. Kuvia joskus.
Ei jatku enaa.
Mee pois
Eiko kuulu..?
Ole sitte
Comments
fksdjflkajs
Ohooo. Pitkä juttu oli. Pakko oli tänne tulla taas vaihteeks lukee, ku ei oo sähköpostia kuulunut. o: Hurjan kuuloista :D