Laiskaa

• 11kaks's Profile
• About this blog
• Entry from Vang Vieng

Trip Start Oct 09, 2008 Previous
Entry Trip End ??? ??, 2009 Next
Entry

  Vang Vieng, Lao Peoples Dem Rep
Thursday, November 13, 2008

Bileista on selvitty kunnialla. No ainakin on selvitty. Saari tuli kipeeks tanssiessa. Liekko niita intissa tulleiden hiusmurtumien kevyita uusintoja, mut kyl tal kavelee. Ei kyl mihinkaan vaellukselle tarvii kuvitella lahtevansa. Amparillinen viski colaa alkajaisiks saatto olla vahan rankka ratkasu, mutta...eurolla kun sai niin ei voinu vastustaa. Taalla oli kaikki ohi jo yhen aikaan yolla. Tai musiikki loppu sillon. Kyl ne vissiin myy ainakin kolmeen asti. Suomalaiseen aukioloon tottuneelle loppu aika pahasti kesken. Ihan hyva vaan, krapula oli molemmilla kuitenkin kohtuullisen lamauttavaa laatua eilen. Ei voinu koko paivana taas paljon muuta teha kun kattella Frendeja. 
  Vaihdettiin eilen majapaikkaa vahan halvempaan, parisataa metria kauemmaks keskustasta. Nyt maksetaan nelja euroo yo. Ei mikaan kummonen paikka ja taidetaan tanaan katella taas uutta mestaa. Jos vaikka olis noita joen varrella olevia bungaloweja kohtuuhintaan tarjolla.
  Ma olen paattanyt luopua tukastani. Taitaa paa palaa aika pahasti sen jalkeen, mut naama kesii jo, niin sehan sopii sit hyvin.
  Ja niin, mul on uus nimi. Ben. Kyllastyin siihen miten Kimmo taallapain lausutaan, joten nain on hyva. En kylla oikein viela ole tottunu siihen. Baarissa juttelin jonkun saksalaisen sallin kans ja ihmettelin et ketahan se oikein tarkottaa kun Benia hoki. Ja jos kiinnostaa miksi juuri Ben, niin se on yks koira suositusta japskianimaatio Hopea Nuolesta. Silleen..

Tosiaan sen jalkeen kun Vang Viengiin saavuttiin, niin ekana paivana oltiin aamupalalla ja siina melkein syotyamme tuli tarjoilija poytaan pahvinpalan kanssa leveasti hymyillen. Ihmeteltiin, etta mitahan roskia se nyt meidan poytaan kantaa, kun aloin lukee sita, niin mitas muuta kun lista tarjolla olevista huumeista. Oli sienipitsaa ja ooppiumteeta. Pilvee, ekstaasii, kaikkee, sekotettuna just johonkin teehen tai piirakkaan ja sit ihan pelkkaa ainetta. Aika halvan nakosta oli. En noista hinnoista ole koskaan ollu kovin kiinnostunu joten vaikee sanoo. Jossain paikoissa saa ilmasen jointin kun ostaa amparin viinaa. Etta nain taalla. Mut ei ne pakota ottamaan.
  Jonkun verran nakee jengii jotka on ihan selvasti kamoissa, mut ei mitaan hirveempaa ordaamista missaan taal naa.
  Se niista, saman paivan iltana kattelin Simpsoneita baarissa kun Annika oli netis. Otin kaljan. Baarissa oli kaks kundii mun lisaks. Jatkat puhu suomee. Herrat kertoivat olevansa Porista. Pieni maailma. Ne kerto et taalla on ovelia kyttia oikein. Pukeutuu siviileiks ja ne saattaa poltella vahan pilvee sun kans, sit sanoo et nyt muuten napsahti 500e sakkoo. Ja aivan varmasti menee omaan taskuun.

Mentiin sit seuraavana aamuna Jonin ja Villen kanssa tubailemaan. Aika mielettoman hauskaa hommaa. Yksinkertaisuudessaan vuokrataan traktorin sisakumi 5,5e ja tuk tukilla kolmisen kilsaa ylavirtaan laukaisupaikalle. Mennaan lillumaan jokeen auringon paistaessa lapi suojakerrointen ja pysahdytaan joen rannan baareihin, kun sopivannakonen paikka sattuu kohalle. Siella sitten olut ja ehka syotavaakin jossain vaiheessa. Parasta noissa joenvarren paikoissa on sinne rakennetut harvelit, joista voi hyppia jokeen typpia liaani tai vaijeriliuku. Yhessa mestassa oli myos liukumaki, joka paattyy mainioon hyppyyn jokeen, ja josta on helkutin vaikea selvita missaan jarkevassa asennossa veteen.
  Kun nelja tai viis tuntia olet pomppinut harveleista jokeen, alkaa joka paikka olla jo hiukan hellana erilaisista veteen paiskautumista, silmat punottaa ja paata sarkee erilaisten asioiden yhteisvaikutuksesta, ja aurinko alkaa jo saastelemaan lammittavia sateitaan, on hyva lillua loppumatka viimeisen baarin jalkeen ja rauhottua vahan. Maisemat on aivan jarkyttavan kauniit ja tama viimeinen nelkyt minuuttia on todella mukava. Kannattaa sen verran pitaa silmia auki ettei aja persettaan kiveen tai missaa mihinnousupaikkaa.

Seuraavien paivien aikana ollaan kayty myos pyorailemassa vahan ja ajeltu pratkalla, Erjan varoitteuluista huolimatta 
  Pyoran vuokra oli euron paivalta. Saatiin ihan helvetin sopimattomat pyorat joilla lahdettiin sotkemaan kohti Sinista Laguunia. Naissa vehkeissa ei ollu edes vaihteita saati jousitusta. Hiekkatie on aika saakelin kuoppanen, mutta kukas noista jaksaa valittaa. Ma jaksan. Kavi kateeks kun siel meni salleja hienoilla maastopyorilla, joiden vuokra on kasittaakseni kutakuinkin sama kun meidan mummopyorien.
  Kaannyttiin ennen laguunia vasemmalle, kun siina oli kyltti jostain luolista ja veteenhyppypaikasta. Sinne vaan siis, ehtiihan sinne laguunille sit myohemminkin. Tie muuttu kokoaika  pienemmaks ja mutasemmaks. En ymmarra miten siella voi olla mutaa kun ainakaan mun tietaakseni ei moneen paivaan ollu satanu. Jalkauduttiin kun alko nayttaa pyoralla eteneminen mahdottomalta. 
  Seuraava kyltti oli jonkun laitumen reunassa, etta tanne vaan. Ei muuta kun rautalankalukko auki ja ihmettelemaan mihin sitten. Mulla alko usko loppuu kun jouduttiin viela toinen portti avaamaan, tiakste, semmonen missa on niita keppeja tyonnetty jostain lavista vaakatasossa ikaankuin kulkuesteeksi, ja siina ei edes ollu mitaan kyltteja. Ma hoksasin, etta polkumme on merkitty keppien paahan seivastetyilla muovipusseilla ja homma luonnollisesti helpottu taman valayksen myota. Siella oli lehmat laiduntamassa ja ne katteli meita vahan vittuuntuneesti kun tallattiin niiden valissa muovipusseja tahyillen.
  Ja taas loyty kyltti. "Parking" Mitahan vittua sa sinnekkin parkkeeraat? Ei mun mielesta sinne kylla voinu menna muuten kun kavellen. Viela parin pellon poikki niin paasimme talle luvatulle veteenhyppypaikalle. Se oli pari kolme metria korkea, joen syovyttama penkka. En kylla uskaltanu hypata. Silta joen yli oli aika pitka ja korkea, joten Annika piti melkein taluttaen saattaa yli korkean paikan kammon takia. Hyvin kesti bambu jalan alla.. Enaa yksi pieni banaaniviljelma ja perilla oltiin. Luolat oli aika pienia, et ei niihin sisalle oikein paassy mut maisemat oli kylla niin upeat etta huh huh. Kuvia sitten joskus. Kiipeiltiin siella louhikossa jonkun aikaa, eika ees sattunu. Saali ettei ollu evaita mukana. Oltiinpahan loydetty oma pikku spottimme.
  Matkalla takaisin kaytiin joessa vahan kahlailemassa, ilma kun oli lammin. Ei siita sen enempaa..
Loydettiin tiemme viela laguunillekkin. Se oli kylla joku joen mutka, mut siel oli semmonen liaani hyppyjuttu ja Annika ylitti korkean paikan kammonsa toista kertaa samana paivana hypaten veteen aivan puhdasoppisesti. Rohkea tytto. Mulla ei tulis pieneen mieleenkaan sulkea itteani vapaaehtosesti johonkin pikku laatikkon, vaikka muut sanois, etta se on aivan jarjettoman kivaa. Uiminen on niin kivaa..

Pratkaily oli aika tylsaa hommaa. Ei noilla ruoskilla uskalla lahtea mihinkaan pikkuteille ajelemaan, vaikka paikalliset niin tekeekin. Ei niis ole edes vakuutusta tai mitaan, kaiken maksat minka rikot. Eika ole valia onko se edes sun syy. No vuokra 4 euroo 24 tuntii ei ole mikaan paatahuimaava. Ajeltiin ehka kaks tuntii naapurikylissa ja vietiin pratka takas. Ma olin vaan niin helpottunu kun se ei hajonnu.
  Niin na ajaa taalla sellasilla "step through"-mallisilla pyorilla, jotka on helvetin kiikkeria ajaa kun etuhaarukka on niin pystyssa. Tosiaan mitaan ajonautintoa on turha hakee. Tai vauhtiakaan itseasiassa. Tulipahan kokeiltua.

Ei siina. Ma lahen syomaan ja kattomaan ehka pari(kymmenta) jaksoa Frendeja. Pitakaa lippu korkeella.

Post your own travel photos for friends and family Pictures & Videos

Annika harjottelee lippiksen kayttoa	Annika ja Mungo	Hyppyvideo	Joki
Laguuni	Maisemia	Melkein pyorailya	Patsastelua
Silta joen yli

Slideshow Print this entry Share

Previous Entry Next Entry