Rajoja ja muodollisuuksia

Trip Start Oct 09, 2008

Trip End ??? ??, 2009

Loading Map

Map your own trip!

Map Options

Show trip route

Hide lines

Flag of China Haerbin, China
Thursday, October 16, 2008

Pistin nyt kartalle Haerbinin koska tiedan, etta siella ainakin kaytiin. En tieda minka kaupungin kohdalla tultiin rajan yli.

Herattiin aamupaivalla kaymaan jalottelemassa jollain asemalla. Ei ollu mummoja eika kiskaa, joten taydennyksia ei saatu. Vetta pitais saada. Kyllahan taalta junastakin saa, mut se on aika paskan makusta. Nuudeli tulee jo korvista ulos, en aio syoda niita enaa. Mieluummin olen nalkanen. Paiva enaa Pekingiin, kyl sen kestaa. Siel saa sit taas kaikke hyvaa. Pojat pelas taas korttia aamuyohon asti, joten painuttiin takas pehkuihin.
Herattiin uudelleen joskus kahen aikaan paival, just ennen jotain stoppia. Olin jo pistamas paata takas tyynyyn kun Fen naytti et enaa ei nukuta. Vittu, rajalla jo. Kohtahan sielta sitten alko lappaamaan vihree vormusta setaa sisaan. Meidat passitettiin alapunkille istumaan, seista tai kurkkia kaytavaan ei saanu. Meidan passeissa ja viisumeissa ei ollu mitaan huomautettavaa, vaik ei oltu edes kayty rekisteroimas niit Moskovas. Dun ja Fen passit ne kyl syynas viimesen paalle ja hirvee huiskuttelu ja selitys oli paalla. Alyton haslays paalla jonku kolme varttia ja vessaan ei tietenkaan paassy, asemalla kun oltiin. Ei sen puoleen mihnkaan muuallekkaan saanu liikkua. Annikan ja mun kaskettiin elein levittaa kaikki kamat ylapunkille ja mehan tehtiin niinku kaskettiin. No sit meijan iki-ihana vaunuemanta kaveli ohi ja kaski meidan istua paikoilleen alapunkille. Eleiltiin et on nyt jo vittu, kun kaikki kaskee eri, revittiin kamat punkille ja mentiin takas istumaan.
Kaikki kaskettiin ulos junasta, ne jotka ei ollu viela viranomaisten hellassa saatossa lahteny. Ei meinattu millaan uskaltaa lahtea junan luota, se edustaa kumminkin jonkinnakosta turvaa taalla keskella ei mitaan. Hetken aikaa norkoiltiin siina kunnes vaunuemakko tuli huiskimaan et nyt kaikki helvettiin siita norkoomasta. Uskaltauduttiin ylikulkusiltaa pitkin toiselle puolelle raiteita, siella naytti olevan jotain kiskoja. Melkein kaikki tutut tyypit oli viety jonnekkin selvittelemaan paperiasioitaan et oltiin sit kahestaan ja pieni jannitys perseessa ostamassa mulle kauan kaivattua lihapiirakkaa kun Annika alko melttoomaan et meidan juna liikkuu. Hetkellisen jumituksen jalkeen hirmu juoksu paalle, sinne jai piirakka myyjan topposeen. Juostiin portaat ylos, toiselle puolelle ja alas. Ehittiin kylla junan vierelle, mut kaikki ovet oli jo kiinni. Meinattiin jo hypata roikkumaan kahvoihin, kun sielta tuli kaks koppalakkia joilta sitten hadissaan kysymaan et lahteeks ta nyt jo jatkamaan matkaa. Aijat nauro tyhmille turisteille paskasesti ja sano et nou nou. Voi isa kun pikkusen nolotti. Kaikki asemalla hengailevat tyypit oli takuulla rekisteroiny meidan hurjan spurtin joten mentiin yhteen suojaiseen porttikaytavaan venttaamaan et aika antaa unohduksen tulla. Juna havis hiljalleen johonkin isoon halliin missa ne sitten ilmeisesti vaihtavat niita uusia pyoria alle, etta sovitaan yhteen sitten Kiinan rautatieverkoston kanssa.
Du ja muut kadonneet sallit ilmestyivat puolen tunnin paasta ulos viereisesta rakennuksesta, joten liityimme heidan iloseen kulkueeseensa. Olivat nakojaan menossa radan toiselle puolelle. Ylikululla yks ranskis, jonka kanssa oltiin vahan juteltu Moskovassa kysy etta What's your problem? Eihan meilla mitaan ongelmaa ollu. Sillalla kinkit alko nayttelee et jaaka te lankkarit tahan. No mita vittua ta nyt taas on? Sit valahti, nehan kaveli jonkun virkamiehen perassa. Johonkin uuteen selvittelyyn ilmeisesti.
Lahettiin kiertelemaan vahan asemakaupunkiamme, ei liian kauas tietenkaan=). Yritettiin menna johonkin supermarkettiin, jota ei ollu ilmeisesti viela rakennettu, tai sit jo purettu, anyway hienot oli mainokset. Siina matkalla nahtiin tutut kasvot jonottamassa jonkun kamasen kerrostalon alakerrassa olevaan virastoon. Onnea vaan, painuttiin kiskalle. Sielta loyty jarkevaan hintaan kokista, leipaa, olutta, suklaata ja rusinana simassa, pikakahvia.
Syotiin ja hengailtiin palellen, ilta alko jo laskeutua, pari tuntia ennenkuin paastiin takas junaan. Hienot oli uuden rinkelit vaunujen alla, ihan samannakoset kun edellisetkin, eri raiteilla vaan.
Nukahettiin samantien ja kun herattiin tunnin paasta niin Fen sano, etta nyt ollaan kiinassa.
Sen kylla huomaskin.

Venajan puoleinen rajanylityspaikka oli todella rupunen mesta kamasine kerrostaloineen ja betoniteineen. Kiinan puolella rakennukset oli kunnossa, kauniisti valaistuja ja asema kaakeloitu ympariinsa. Oli vareja ja rikkaan nakosta. Ainakin erilaista. Kyrilliset, kasittamattomat kirjoitukset vaihtu viela kasittamattomammiksi kiinalaisiksi kirjaimiksi, mutta niiden alapuolella kaikki englanniksi. Ihanaa, jotain mita ymmartaa. Haukansilmaiset venalaisvirkailijat aavistuksen ystavallisemmiksi kiinalaisiksi. Univormut oli tosin edelleen vihreita.
No siihen me jaatiin kiinanpuoleiselle asemalle nokottamaan. Ne vissiin lisaili tai poisti tai jarjesteli vaunuja. Semmosta helvetillista rytkytysta oli jatkuvasti ettei meinannu kyna pysya kadessa. Ajettiin aina valilla sata metria eteenpain, hetken paasta saman verran taakse pain, jee jee. Tunti siinakin varmaan meni. Ja taas ei paassy vessaan. Ja taas meidat passitettiin ulos. Kaikki marssi johonkin vitun isoon virastotaloon. Kai se joku tullauspaikka oli. Ainakin siel oli semmosia linjoja missa oli metallinpaljastimet. Ma jo ehdin aatella et nyt sitte jonottaa koko 18 vaunullista ihmisia siita lapi, mut ei sit kuitenkaan. Kiinalaiset yritti selittaa, etta nyt voi relata ja syoda ja kayda vessassa ja muuta sellasta. Kaytiin ylakerran kaupasta ostamassa vetta. Oli siel ravintolakin, nalkakin oli, mut ei oikein ollu maha sellases kunnos, et olis viittiny syoda. Jannittany koko paivan ihan paskat housuissa, et mitahan ne seuraavaks keksii.
Joku rahanvaihtajakin meita yritti kiusata ja ma kyselin jo kurssia, kun kiinalaiset naytti et ei kannata, kai ne sita tarkotti. Ainakin ne rauhottu kun, hatisteltiin se vaihtaja pois. Mika lie puoskari. (Flassi tulevaisuudesta: Olis kannattanu vaihtaa koska kiinalaiset pankit ei vaihda ruplia, ainakaan meille, kuten Pekingissa sitten selvisi)

Mentiin takas vaunuun kun kerta sita ei kiellettykaan. Kinkit tuli jonkun ajan paasta perassa. Meidan hyttiin tuli joku vormumies hengailee. Se puhu pari sanaa englantia ja juteltiin jotain englanniks ja fraasisanakirjasta osottelemalla. Se kyseli meidan ammatit ja ollaanko naimisissa ja onko Annika aiti ja kaikkee muuta tommosta. Kiinalaiset kyselee aina tollasia kysymyksia. Ne kuulemma maarittelee toistensa aseman ammatin sun muiden tollasten perusteella. No ei siina mitaan, se kirjotti nimensa paperille ja kyseli meidan nimet. Mut sit se kirjotti, ja naytti vaan Annikalle, mut sehan tietty kerto mulle suomeks, etta I love you. Sen jalkeen, etta You love men. Ma olin ihan kakena, etta mitahan taa salli nyt yrittaa selittaa. Sit se osotti mulle sanan strange. Ma olin et kui nii. Sit se osotti Annikalle sanan prostitute. Alko pikkusen leikkaamaan hermo kiinni. Sanoin Annikalle, etta nyt laitaan rookille ja otin sen vitun sanakirjan helvettiin silta apinalta. Se tuli hetken paasta perassa sinne rookikoppiin ja yritti viel pummata yhen multa. Vitun runkku. Kavi jostain hakemassa omat rookit ja tarjos mulle, mita ha, mullahan oli oma jo huulessa, ei kylla ensimmainen kerta kun tupakkaa taalla tarjotaan vaik polttaa jo. Annika toivotti herralle aika jaatavasti hyvaa yota ja tultiin takas hyttiin. Kasi tarisee kun kirjottaa, sen verran adrenaliinia on nyt suonissa. Tervetuloa kiinaan.

Viela hieno kusetus, meinaan multa. Jossain vaiheessa kavin ulkona jollain asemalla ja ostin yhen bissen. Maksoin siita 50 yania, kun oli viela ruplat mielessa ja muija naytti viitta sormea. Ruplinakin se olis ollu vahan kallis, mutta yaneissa, viis euroa. Ma olin ihan maassa. Kannattaa olla tarkkana kun valuutta vaihtuu. Puolustuksekseni voin vaan sanoa, etta juna oli ihan just lahossa, niin vahan hatailin.

Paastiin pois Venajalta kumminkin ehjin nahoin ja ilman mitaan pahempia kommelluksia. Hyva homma..