11kaks's TravelStream™ — Recent TravelPod.com entries TravelStream™ news feed for member 11kaks on TravelPod's free travel blogs service http://www.travelpod.com/syndication/rss/11kaks en-us Copyright ©2009 TravelPod.com Fri, 06 Mar 2009 06:10:17 -0500 http://www.travelpod.com Paluu — Mustio, Finland http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236333780/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236333780/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236333780/tpod.html Fri, 06 Mar 2009 06:10:17 -0500 Junalla kauas aasiaan
Mustio, Finland

Näin on matka päättynyt. Kotona (Hannun kotona siis) ollaan ja kylma on kun perkele. Ääkkösten käytön opiskelua taitaa nyt tulla kyl. Hieno fiilis olla taas Suomessa. Ja aah.. maksalaatikkoa ja salmiakkia!
Eilen tultiin Bangkokista Finnairin konella Helsinkiin. Eihän se nyt ihan ongelmitta menny sekään. Ne oli taas ylibuukannu koneen ihan normaalisti. Ois saanu 600 euroo käteistä kun olis menny seuraavalla lennolla, mihin me suostuttiinkin, mut ei me sit päästykkään, vaan tultiin sillä, millä piti alun perinkin. Ei ehtiny ees tupakkaa ostamaan, kun tuli muka kiire. Sithan me odoteltiin kuitenkin sita konetta, tai oikeestaan sen miehistöä, vielä tunti ennen kun päästiin matkaan. No jaa, ainakin päästiin kotiin ehjinä. Mut aina samaa sähellysta noiden Finnairin koneiden kanssa kyl.

Hyvät fiilikset jäi reissusta, vaikka kaikkee paskaakin tietysti matkan varrelle mahtu. Kokemuksia tuli roppakaupalla ja nyt tietää vähän miten asioita tehdään muualla kuin täällä koto Suomessa. Reissun aikana kylla asioita, jotka oli yllättäviä on varmasti kyllä vessat ja ruoka. Ne on niin erilaisia siella, missä vaan. Viimesenä kahtena viikkona ei enää tehny mieli edes syöda enää mitään, kun oli niin kyllästyny siihen ruokaan mitä siellä tehdään.

Mitähän näistä maista nyt sitten jäi mieleen

Venäjä tuli aikalailla pintapuolisesti tutkittua junan ikkunasta katellen, mutta täytyy kyllä myöntää, että aika kusipäinen kuva venäläisista jäi. Varmaan ihan mukavia ihmisia. Sattu vaan ne harvat venäläiset mitä tapas, olee vähän sillee tällee. Baikal järvi oli kaunis.

Kiinasta jäi mieleen ihmisten hirveet pöytätavat, tai niiden puuttuminen. Ryystäminen, syljeskely, kaikkialla tupakointi, englannin kielen taidottomuus ja ja, no onhan sitä jo. Mukava maa kuitenkin ja hostellit, joissa olimme oli ihan mahtavia paikkoja. Joskus ehdottomasti tutustumaan maahan paremmin. Hienoja kaupunkeja täynnä historiaa ja vanhaa magiaa.

Vietnam oli kyllä pettymys. Ihmiset kusetti oikein viimesen päälle kaikessa. Länsimaiset ihmiset on siellä vain käveleviä raha-automaatteja. Hanoi nyt muutenkaan mikään kovin kiva paikka kun siellä on niin hirvee meteli ja liikenne. Tavallaan ihan mukava kaupunki kyllä. Ruoka oli kyllä ehdottomasti aasian parasta Hanoissa. Jos sinne joku joskus eksyy, niin kannattaa menna sellaseen ravintolaa kun Little Hanoi ja otta neljän mausteen possua. Ihan mielettömän hyvää settiä.

Laos oli ihan mahtava maa. Paitsi busseilla on aika kova homma kulkea kun lyhytkin matka kestää aina niin helvetin kauan, mutta muuten. Vang Vieng on ihan ehdoton. Tubeilu joessa ja Frendibaarit. Mukavat ihmiset.

Thaimaassa ainakin Ko Phangan oli todella hieno paikka. Monipuolinen maa kaikkineen ja siitähän nyt voi romaanin kirjottaa, mutta eipä taida nyt.

Malesiasta jäi mieleen muslimien rukoushetket, kun ne kuulutettiin aina koko kaupungille isoista kaiuttimista. Vittumaista herätä neljän aikaan aamulla kuuntelemaan sellasta joikua. Tai syöda rukous aikaan moskeijan vieressa. Kallis maa ja varmaan kaikista länsimaalaisin. Hyvät tiet ja bussit. Mahtavia intialaisia ja muslimi ravintoloita.
Kameron Highlandsilla kasvatetaan mansikkaa ja siellä on kylmä. Penangin saarella voi kattella apinoita ja ties mitä ötököitä viidakossa.
Hyvä mesta, kannattaa käydä joskus. Itäpuolen saaret nyt jäi koluamatta kun ne on kiinni joulusta maaliskuulle sateen takia. Ens reissulla sit sinne.

Indonesiaa ei kyllä kummemmin tullut tutkittua, mutta Toba-järvelle laiskottelemaan. Hieno paikka. Eikä liian kuuma. Mitäs siitä. Maassa puhutaan reilusti yli sataa kieltä, joten onnea vaan yritykselle opetella =)

Onhan sitä nyt taas jo kirjotettu. Blogin pitäminen on olu tavallaan ihan hauskaa, mut välillä kyllä ärsyttäny kirjotella, kun on laiskottanu niin kovasti. Loppua kohden on tainnu merkinnät käydä aika harvoiksi alun innostukseen verrattuna. Kiva kumminkin, nyt on sit jotain mistä voi lukea, kun on vuoden päästä jo unohtanu, että mitäs siellä tulikaan tehtyä. Matkailijoille tä on varmaan vähän turha blogi, kun ei mitään reittejä tullu niin hirveen tarkasti kirjoteltua, mut ainakin kaikki on tienny missä viiletetään ja että kunnossa ollaan. Eipähän oo tarvinnu kaikille erikseen kirjotella kuulumisia sähköpostiin jokaselle.

Kiitos kaikille seurasta ja kannustuksesta ja kaikesta. Kommentteja on ollu mukava lukea, vaikka en niihin kaikkiin ole jaksanutkaan vastailla. Nyt on vähän haikee fiilis kyllä, kun on viimenen merkintä ja reissu on loppu. Ens talveks sitten varmaan takas Aasiaan ihmettelemään mitä muuta sieltä vielä löytää ja ainakin moikkaamaan uusia kavereita ympäri Aasian baareja =)

Ei siinä.. kaikille kaikkea hyvää.
Yli ja loppu.

Kimmo Riihiaho
Kansainvälinen sählääjä
]]> Shoppailua — Bangkok, Thailand http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236057780/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236057780/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1236057780/tpod.html Tue, 03 Mar 2009 00:45:41 -0500 Junalla kauas aasiaan
Bangkok, Thailand

Viimeinen etappi. Pitka on ollu reissu ja ylihuomenna on lento kotiin. Meilla on bangkokissa aivan mielettoman hieno hotelli. Asutaan 19. kerroksessa. Uima-allas on 11. kerroksessa ulkona. Baarista saa aivan mielettoman kallista kaljaa ja internet maksaa kuus euroo tunti. Huone on 40e per yo. Vahan torsailyy nain lopuks.

Mut joo, eipa taalla paljon muutan nyt sitten kun nautitaan olosta, tuhlataan viimesetkin rahat ja odotellaan kotiin paluuta. Kylla jo ihan tarpeeks kauan taalla ollanki hilluttu.
]]> Tyhja paa — Ko Pha Ngan, Thailand http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1235283000/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1235283000/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1235283000/tpod.html Sun, 22 Feb 2009 01:47:02 -0500 Junalla kauas aasiaan
Ko Pha Ngan, Thailand

Nyt on kyl makoiltu rannalla niin, ettei jarki enaa kulje. Lampoo on aivan jarkyttavasti. Viime paivat on kylla tuullu ihan kivasti, et on ees vahan viileempaa. Eli kun aurinko on laskenu, niin hiikoilee viela sen verran, et voi luntata tupakka-askin poskeen ja se pysyy siina. Ainaki hetken.
Kaikkee hyodyllista tekemista tassa on kehitelty. Lahinna tuettu paikallisia yrittajia. Oon ostanu kourallisen korviksia, pari riipusta ja yhen maalauksen. Toivottavast ei jaa tulliin. Aloin suunnittelemaan jo uuden tatuoinnin ottamistakin aikani ratoksi. Eilen istuin tatuointiliikkeessa varmaan nelja tuntia niskat kipeena kattelemassa lehtia ja valokuvia ja luonnoksia. Eihan siel mitaan just hyvaa ollu, mut yks kaveri varmaan piirtaa mulle sit kuvan. Parin paivan paasta. Kattoo sit tuleeko otettua ihan iholle asti, vai vaan se paperi.

Tanaan tormasin sellaiseen ihanaan yllatykseen, kun yritin ottaa kuvaa verta vuotavasta nenastani, etta kameran muistikortti on jotenkin mystisesti menny lukkoon. Ei saa katottua eika otettua kuvia. Kiva kiva. Siella on vaan melkein giga reissukuvia, joista suurinta osaa en ole laiskuuttani saanu viela tannekkaan lisattya. Jos se nyt ei sitten yhta mystisesti korjaannu, kun mita rikkikin meni, niin sit pitaa lisailla ne kuvat vasta Suomesta. Kai kauppias kustantaa sen kuvien palautuksen sit tai jotain.
Toinen hauska homma on, etta meidan sangyssa pyorii jotain kivoja pikku otokoita. Ne on semmosia millin pitusia punasia, muurahaisen nakosia. Jospa ne sais teurastettua kun ostaa vaffaa otokkamyrkkya ja sumuttaa koko huoneen hapettomaks.
Ja mun tamanhetkisessa nappaimistossa on muurahaisia sisalla. Johan on ongelmaa.

Ai niin pakko noista shoppailuista viela sen verran, et ostin hopeisen kyrvan. Siis riipuksen. Siin on pallit ja kaikki. Ja kun vetaa ketjusta, niin se seisoo. Aivan mahtava. Sita ma oon taalla ihmisille esitelly ja naurua on riittany. Se on varmaan hajalla ennen kun ees Suomeen paasen.

Mitas muuta... uus harrastus, poin pyoritys on jo vahan kehittyny ja tanaan aattelin kokeilla tulen kanssa kun meidan bungalowin isannalla on tulipoit. Harjottelen normaalisti kyl ihan tennispalloilla. Jos ei ole poin pyoritys tuttua puuhaa, niin laitan tosta linkin johonkin patkaan.
Taa poi homma lahti oikeestaan itamaan siella Haad Rinin bilerannalla, sillon viimeks kun oltiin. Niinkun (voiks ton kirjottaa yhteen? Tuntuu paljon kivemmalta) varmaan monilla muillakin jotka noita palleroita pyorittaa, on lahteny. Oli se vaan niin hienon nakosta kun ammattimiehet heilutteli. Toballa sir duunasin maailman yksinkertasimmat poit tunkemalla sukkatollot toisten sukkien sisaan. Kattelin netista vahan videoita ja aloin harjottelemaan. Nyt menee jo jotain perus juttuja. Ei todellakaan mitaan lahellakaan noita salleja jotka Yoytubeen videoitaan laittaa, mut pikkuhiljaa siin kehittyy, kun vaan lyo itteensa tarpeeks usein.

Ja se linkki http://www.youtube.com/watch?v=2IjdnMvBW_A

Ei tannu tulla linkiks. Pitaa sit leikkaa ja liittaa.

Jo koittakaa nyt lammittaa sita ilmastoa siella, et uskaltaa tulla takas.
]]> Ay mitas kirjottas — Ko Pha Ngan, Thailand http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234616580/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234616580/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234616580/tpod.html Sat, 14 Feb 2009 08:37:02 -0500 Junalla kauas aasiaan
Ko Pha Ngan, Thailand

Ko Pha Nganille on taas selvitty ehjina. Annika luki netista et Indonesiassa oli joku kuuden richterin jaristys pari paivaa sen jalkeen kun lahettiin. Sillee. Se tais kylla olla Sulawedella et ei kauheen lahel.

Taalla ollaan nyt taas vahan rentouduttu, etta jaksaa tata rankkaa rentoilua. Ma onnistuin polttamaan itteni auringossa. Tanaan yritettiin kayda ratsastamas, mut hevostyypit oli kuulemma mantereella ostamassa uutta hevosta. Ei siina sitten. Norsuilla olis paassy vaeltaa mut ei se oikein sit napannu.

Ei jaksa enempaa. Nahaan taas.
]]> Festarin poikasta — Georgetown, Pinang, Malaysia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234160580/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234160580/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1234160580/tpod.html Mon, 09 Feb 2009 01:47:46 -0500 Junalla kauas aasiaan
Georgetown, Pinang, Malaysia

No niin jalleen taalla. Tultiin lauantaina kaiketi, menee taas viikonpaivat sekasin, tanne ja samaan tuttuun ja hyvaan guesthouseen majailemaan. Ilmastointi pelaa ja kaikki. Vasytti ja nukutti, joten mentiin vasyneena nukkumaan.

Sunnuntaina, eli eilen, herailtiin yhen aikaan paivalla. Tuli vahan pitkat unet kun ei oo huoneessa ikkunaa, niin ei aurinko, eika muslimit herata.
Aamupalan jalkeen kaytiin suorittamassa viisumihakemukset menemaan. Tiistaina pitais olla valmista. Sen jalkeen piraattilevyja ostelemaan Parangin ostarille. Ei tarttunu oikein muuta mukaan kun japanialaista animea. Miatsakin, miten se kirjotetaan? tuotanto ja Ghost in the shellin kaikki maholliset jaksot ja leffat. Varmaan pari tuhatta minuuttia yhteensa. Ainakin on tekemista.

Naapurin kahvilan pitaja kerto, etta olis Intialaisten joku iso festari illalla paalla. Sinnehan me sitten sekoilemaan tietty.
Olipahan jengia. Mentiin sinne tungokseen sisaan ja seuraavat puoltoista tuntia meni mukavasti, kun yritti paasta sielta pois. Loppujen lopuksi kierreltiin jossain hienostoalueella, missa oli joka talolla melkein oma vartija portilla. No ainakin parissa talossa oli. Loydettiin sielta ittemme pois kuitenkin ja saatiin dosa takas kiinakaupunkiin. Oltiin sentaan ennen puolta yota kotona.
Mutta niista festareista siis, katu oli taynna koristautuneita intialaisia, hirvee tunku ja tansiminen. Joka paikassa missa vaan oli jonkinlaiset kaiuttimet, soi taysilla joku kansan musiikki tai mita lie. Osalla jengista oli koukkuja selassa ja ne joko veti niilla vaunuja tai toisiaan tai sit niil oli jotain hokkeileita paan paalla. Ja metalli tikut meni poskista lapi. Aika siistin nakosta. Pitaa laittaa kuvia, niin ymmarratte hyvemmin. Mut vareja oli paljon ja kaikki oli hienoimmissa kuteissaan ja kyl oli fiilis semmonen kun olis Intiassa ollu. Vois ainakin kuvitella, kun siel ei oo tullu koskaan kaytya.

No nyt vaan ootellaan niita viisumeja ja katellaan piirrettyja. Ja narkataan netissa.
]]> Haiseva paikka — Medan, Sumatra, Indonesia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1233900960/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1233900960/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1233900960/tpod.html Mon, 09 Feb 2009 01:22:22 -0500 Junalla kauas aasiaan
Medan, Sumatra, Indonesia

Toba jai nyt sitten viimeista kertaa taakse talle reissulle ja ollaan taas Medanissa. On kylla epamiellyttava kaupunki. Haisee, hirvee meteli ja ihmiset kusettaa ja kauppaa kaikkee. Meidan majapaikka on aika lahella tota helkkarin isoa moskeijaa joten aamuyon Allahin palvelukset kuuluu kylla aika natisti huoneeseen.

Ostarilla kaytiin keilaamassa aikamme kuluks. Saakeli, etta tuli kasi kipeeks siit 11 kilon pallurasta. On kylla ihan henkimaailman laji toi keilaus. Vaikka miten yrittaa vaantaa, niin ei niita kaatoja vaan suostu tulemaan. Hauskaa kuitenki.

No seuraavaks pitais menna vaihteen vuoks Gerogetowniin Malesiaan. Vasta varmaan viidetta kertaa talle reissulle. Sielta sit Thaikkulaan kun saa viisumin tassuun.
]]> Trippi etelaan — Padang, Sumatra, Indonesia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1232949600/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1232949600/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1232949600/tpod.html Wed, 28 Jan 2009 03:21:23 -0500 Junalla kauas aasiaan
Padang, Sumatra, Indonesia

Juuh... kaytiin vahan matkustelemassa. Annika kyllasty loikoilemaan tassa taydellisessa paikassa ja enhan ma viittiny sita yksin paastaa tonne matkustelemaan, niin lahdin sitten mukaan. Tarina siita, miten ei kannata tehda...

Lauantai 24. tammikuuta herran vuonna 2009, kun Obama vihdoin on paassyt valtaan ison latakon tuolla puolen. Kyllastyminen laiskotteluun ja rentoiluun on vallannut alaa matkustuskumppanini mielessa jo muutaman paivan ajan. Olen saanut usutettua hanet viela pysymaan aloillaan aina paiva kerallaan. On melkein kiinalaisten suuren juhlan, uudenvuoden, aatto. Voimme jattaa pian rotan vuoden taaksemme ja siirtya haran vuoteen. Harat on muuten kovia jatkia. Kuitenkin Annika on saavuttanut pisteen, jolloin on pakko paasta liikkeelle.

Kyselimme Bagus Bayn tyontekijoilta milloinkohan lahtisi busseja Bugittingiin, kaupunkiin paivantasaajan etelapuolella. Paamaara oli jokseenkin tuulesta temmattu, silla eihan mistaan paikasta mitaan tieda ennekun siella on kaynyt, kuitenkin siella pitaisi olla kaikkea kivaa mm. lisaa tulivuoria ja kraaterijarvi.
Bussin kerrottiin lahtevan iltapaivalla kello viiden aikaan ja matkan kestavan 15-20 tuntia. Mina jatin haikeana jaahyvaiset naille mukaville ihmisille, joiden seurasta olin saanut nauttia viimeiset yhdeksan paivaa.Pakkasimme reput ja ravintoaineiden tankkauksen jalkeen uusi seikkailu alkoi. Otimme lautan saarelta Parapatin kaupunkiin. Viela ennen veneen saapumista yritin ehdottaa, etta jaataisiin viela. Ei kaynyt. Annika lupasi menna vaikka yksin.
Mikas siina sitten. Aion tulla jokatapauksessa takaisin tanne viikon paasta. Viettamaan viisumin viimeiset paivat paikassa, jossa viihdyn. Ben, yksi paikallisista oppaista ohjsi meidat pakettiautoon ja kertoi kuljettajalle mihin olimme menossa. Lyhyt ajomatka bussiasemalle, jossa jo olikin exutive-bussi lahtokuopissaan. Ostimme liput bussiin reilulla kymmenella eurolla. Bussissa pitaisi olla ilmastointi ja vessa. Menimme bussiin istumaan ja odotimme, etta miehet ulkona saivat kevyet huoltotyot viimeisteltya ja matka alkoi.

Ilmastointi oli kerrankin sopivalla volyymilla. Ei ollut liian kuuma eika kylma. Ajelimme lapi maalaismaisemien ja kaupunkien valilla pysahdellen jostain syysta, josta en jaksanut valittaa.
Viisi tuntia ajoa takana ja perse alkoi olla puuduksissa. Minulla on aina ollut joku ongelma hantaluuni kanssa, joka pitkan istumisen aikana kay todella epamiellyttavaksi. Pysahdyimme syomaan. Paikallisten ravintola. Englannin kielen taito rajoittui muutamaan sanaan siella ja seisoin holmona tupakka huulessa. Vihdoin tupakkaa, en viitsinyt bussissa polttaa, koska Annikan paata alkaa sarkemaan savun hajusta. Tosin ei siita suurempaa apua ollut, kun muut bussissa polttivat paikallisia sokeroituja savukkeitaan.
Kkanssamatkustamme olivat saaneet jo ruokaa eteensa ja soivat sormin, niinkuin tassa maassa on tapana. Kaikilla oli edessaan kulho riisia ja useita kulhjoja jotain suurimmaksi osaksi tunnistamatonta. Kanaa ja vihanneksia todennakoisesti. Annika tuli vessasta ja keittion pitaja kysyi haluaako han ruokaa.
Paatin itsekin syoda, vaikka minulla on huonoja kokemuksia paikallisruuista ympari aasiaa. Menimme keittion puolelle katsomaan mita on tarjolla. Valitsimme riisia ja kuivaa kanaa. Kastikkeessa olevat on yleensa aika eksoottisen makuisia. Ruoka oli itseasiassa varsin hyvaa. Vaikkakaan ei tayttavaa. Varsinkin tulinen kananrasvakastike oli mainiota.
Naapuripoydan naisella oli edessaan kahdeksan eri kulhoa. Paasi taas hammastelemaan paikallisia tapoja. Ainakin me saimme sentaan haarukan ja lusikan.

Kaikki pakkautuivat jalleen bussiin. Matka jatkui pienta ja mutkaista tieta pimeyden ymparoidessa meita.
Tunnit kuluivat ja perse ilmoitti olemassa olostaan. Katsoin kannettavasta dvd-soittimesta elokuvan The Happening. Kauhupatka. Annika ei voinut katsoa, koska karsi jonkin asteisesta matkapahoinvoinnista. Tie muuttui pikkuhiljaa makisemmaksi. Ilmastointi ilmeisesti meni rikki silla lampotila bussissa alkoi nousta. Istumapaikkamme olivat juuri ilmastointikoneen alla ja housuilleni ilmeistyi jostain mustaa tuhkaa.Yritin nukkua.

Herasin jalleen akkijarrutukseen. Annika oli hadissaan silla bussi oli vahvasti kallellaan ja liu'uimme taakse pain. Istuin kaytavan puolella joten nain tien edessamme. Ei mitaan hataa. Tavallista jyrkempi maki hiekkatiessa. Edessa oleva auto oli jostain syysta pysahtynyt, ja kuljettajamme joutui ottamaan vahan taakse pain, etta saa tarpeeksi vauhtia ylamakeen.
Matka jatkui todella pomppuisena ja Annika oli peloissaan. Varmaan muistaen kaikki uutisen bussiturmista huonoilla vuoristoteilla ympari maailmaa. Yritin rauhoitella hanta, vaikka olin itsekkin hieman varuillani. Kuitenkin kokemukset PASI-kuljettajana armeijassa antoivat minulle luottamusta. Niihin metsareitteihin verrattuna, mita Vekaranjarven maastoissa tuli ajettua, huonokuntoinen hiekkatie on suhteellisen hyva. Tosin kalustokin oli hieman erilaista siella.
En ole varmaan ikina nahnyt niin hienoja maisemia kuin tuona yona. Ajoimme pitkia patkia rotkon reunalla ja nain vuoret vasemmalla puolellamme. Vuorten huipulla salamat tanssi valaisten pilvet, mutta ukkosta ei kuulunut. Tahdet tuikkivat ylapuolellamme ja viidakko oli hiljainen lukuunottamatta ajoneuvoista aiheutuvaa aanta.

Sunnuntai 25

Olimme ilmeisesti molemmat nukahtaneet jossain vaiheessa. Muistin herailleeni yon aikana muutamia kertoja bussin ollessa paikallaan. Aamu valaisi ja tutkin hieman ymparistoamme. Jonkinlaisen pienen korjaamon piha. Nukahdin taas.

Herasin kunnolla muutamaa tuntia myohemmin. Olimme edelleen korjaamon pihassa. Matka-ajan ennusteet nayttivat menevan pahasti pieleen. Menin ulos tupakalle ja yritin selvittaa mika on vialla. Ei onnistunut. Jotain ne miehet siella bussin alla teki. Suurin osa matkustajista oli ulkona. Kukaan ei puhunut englantia.
Maarittelemattoman ajan jalkeen paasimme liikkeelle. Nalka oli hirvea. Edelisen kerran olimme aaneet ruokaa illalla.
Pysahdyimme tankkaamaan ja sain ostettua sipseja ja limua. Hieno aamupala.

Matkalle mahtui viela muutama konerikko, joita korjailtiin tien paalla. Naytti olevan vetta oljyissa. En tieda mitka oljyt oli kysessa, kun bussin etupaasta sita valuttivat tielle. Moottori oli tietysti takana, joten ei siita ainakaan valunut. Ehka ohjauksen oljyt.
Pysahdyimme viela kerran noin neljalta iltapaivalla. Saimme nuudeleita ja paistettua kananmunaa. Ja kylmaa kokista. Yksi matkustajista puhui sittenkin englantia ja saimme tietaa, etta matkaa on jaljella enaa kaksi tuntia.

Perilla Bugittingissa. Nyt ma luovutan tosta tarinan kertomisesta. On niin hirveen vaivalloista kirjottaa kunnolla. Bugittingissa pysahdyttiin jonnekin keskelle ei mitaan. Mehan oltiin ihan hukassa taas. 26 tuntia dosassa, kidutusta, tupakan savua, kuumuutta ja katkonaisia, kauhuteemaisia unia, niin oli vahan pinna kireella. Perse oli niin helvetin kipee. Samoin solisluut, tiia sit minka takia. Otettiin reput niskaan ja alettiin ihmettelemaan. Viereiselta pihalta joku ukko tuli kyselemaan mihin ollaan menossa, ja tietty kerrottiin, kun herra sentaan puhu kielia. Se lupautu heittamaan meijat vahan lahemmas, kun oli itekkin menossa sinne pain. Nasta salli. Jatti meijat lahelle, missa kaikki majoitukset on. Eika halunnu rahaa. Kerrankin nain.

Siihen se hyva onni sit loppukin silta eraa. Tuli taas pimeeta ja kaytiin kaikki hotellit lapi mita kaupungissa oli. Varmaan viistoista paikaa. Vitutuskayra oli ihan uskomattomilla leveleilla, kun olis vaan halunnu nukkumaan pitkan matkan jalkeen. Vitun kiinalaiset. Paatettiin lahtea kaupungista niin pian kuin mahdollista. Eihan samana paivana enaa passy. Kaytiin matkatoimistosta kyselemassa ja seuraavana aamuna seittemalta paasis pakulla Padangin lentokentalle. Dosaan ei sais enaa kirveellakaan. Varattiin kyyti.
Mentiin sit syomaan paremman puuhan puutteessa. Ei kovin hyvaa safkaa, mut ei hirveesti kiinnostanu, kun paivan saldo oli yhet nuudelit ja puol pussia sipseja. Joku jamppa kysy et onks meilla yopaikkaa. Hanella olis tarjota paikka. No vittu, tottakai kiinnostaa. Siirsin kylla puukon repusta housujen taskuun. Jos se vaikka olis joku hamara salli niin ehka sen sais peloteltua sit tai jotain. No kuitenkin, se vei meidat yhteen nettikahvilaan ja sano et me voidaan nukkua siella kun asiakkaat on lahteny. Me sit jaatiin sinne hengailee ja oottamaan.
Omistajapariskunta oli tosi mukava ja puhuivat englantia. Rupateltiin minka jaksettiin. Ne teki meille punkan niiden olkkariin lattialle joskus kymmenen aikaan. Oli kylla ihana paasta pitkalleen.

Maanantai 26, kiinalaisen uuden vuoden aatto

Aamulla sit puol seittemalta lahettiin ajelemaan lentokentalle pain. Jatettiin tyynylle vahan rahaa kiitokseks vaivasta ja ystavallisyydesta, vaikka ei ne olis varmaan halunnu mitaan. Pari tuntia kesti matka. Ilman aamupalaa taas tietty. Eihan kukaan ole kuuden aikaan mitaan safkaa tekemassa. Kentalta liput Medaniin 820 000 rupiaa eli 63 eurolla per paa. Lento parin tunnin paasta ja kesto noin tunti. Paljon parempi kun bussissa 26h.

Medanissa taas palo kapy. Taksikuskit yritti kusettaa ja kaveri joka otti meidan rinkat halus ihan torkeen maaran rahaa. Haistatettiin koko porukalle pitkat vitut ja lahettiin kavelemaan. Kusipaat.
Otettiin lentokentan ulkopuolelta taksi Hotel Angeliin, mista otettiin viimekskin kyyti Toballe. Sadalla tuhannella, eika kuudella sadalla, niinku ne lentokentan mulkut yritti meille myyda. Ei lahteny samana paivana, joten jouduttiin yks yo olemaan siella.
Illalla kaytiin ostarilla hengailemassa. Ei siel mitaan jarkevaa ostettavaa ollu, mut ylimmas kerroksessa oli mainio pelihalli. Paastiin viimeinkin pelaamaan ilmakiekkoa.

Tiistai 27, edelleen uus vuos, en oikein tieda miten ne sita juhlii

Toba-jarven huomassa jalleen. Saatiin Bagus Baysta sama huone missa oltiin ennen koko tata sotkua, vaikka paikat alko olee taallakin melko taynna. Iltaan mennessa koko mesta oli taynna. Hyva tuuri siis.

Semmosia tarinoita taalta. No nyt sitten takaisin alkuperaiseen suunnitelmaan, eli pysytaan taalla tiukasti loppuun asti tai korkeintaan kaydaan pari paivaa ihmettelemassa orankeja Bugit Lawangilla, Medanin pohjoispuolella. Sit Malesian kautta Thaikkuihin, jos ei suoraan paase. Lentoliput Suomeen sain viime viikolla varattua hirveen vaannon jalkeen. Aiti autto maessa, niinku aina. Kiitos kaunis hanelle.

Kaupallinen lause: Erotkaa nyt vittu jo siita Sampo-pankista, jos viela olette sen asiakkaita. Se on ihan paska.

Sen takia en saanu ite varattua niita lippuja taalta. Niin, siis lento on 5. maaliskuuta. Suorana Bangkokista Helsinkiin. 690 euroo.

No nyt ma olen kirjottanu jo ihan tarpeeks. Sormet puutuu, paassa pyorii ja aikamuodotkin menee sekasin. Lahen harjottelemaan poin pyoritysta valilla.

Jatkoja!
]]> Tulivuoren paalla — Parapat, Sumatra, Indonesia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231921080/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231921080/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231921080/tpod.html Wed, 14 Jan 2009 04:40:12 -0500 Junalla kauas aasiaan
Parapat, Sumatra, Indonesia

Paasimmepa vihdoin pois sielta Cameron Highlandsin kylmyydesta. Oltiinkin siella hurjat viis paivaa. Ihan kiva paikka kai se oli, mut kun joka yo heras palelemiseen, niin ei oikein napannu. Mentiin sielta Georgetowniin dosalla ja ostettiin liput lautalle Indonesiaan Sumatran saarelle. Kaks yota jouduttiin oottelemaan lauttaa, kun se ei viikonloppuna kulkenu. Tia sit meneeko pelkastaan maanantaisin.

Maanantai-aamuna lahettiin kohti uusia maisemia. Lautta oli vaan vartin myohassa. Nopee vehe se kylla oli. Kaytiin valilla kannella kattelemassa maisemia, mut mulla ainakin tuli paha olo siita. Lueskelin koko matkan. Annikalla taas maha sekasin ja kipee olo.
Indonesian puolella raja tarkastuksessa ei taas menny ihan putkeen. Saatiin viisumit sielta kylla 25 US dollarilla tosi napparasti, mut meil olis pitany olla joku lippu nayttaa, etta poistutaan maasta sit 30 paivan jalkeen. Kaytiin kopissa pienessa kuulustelussa ja kyllahan se kiva seta meidat maahan paasti. Kyseli, etta ollaanko ekaa kertaa Indonesiaan tulossa ja sano, et ens kerralla sitte pidatte huolen, et on liput taskussa.
Rinkat valasulaitteen lapi vaan ja bussiin. Tai melkein. Mulla oli ehtiny siina kahenkymmenen metrin matkalla haviimaan maastapoistumiskortti. Sita piti sit rupee ettimaan ja eihan se loytyny. Virjkailija haki mulle uuden lapun ja samalla vanhakin loyty. Siellahan se oli Annikan passin valissa. Itte olivat sen sinne piilottaneet.
Bussin edessa oli hirvee lossi kauppaamassa omia kyytejaan Medaniin. Se on Indonesian kolmanneks suurin kaupunki lahella satamaa. Eipa kuunneltu vaan mentiin siihen dosaan mita mukava virkamies tohotti. Tietty nekin sallit yrittaa elantoaan teha, mut kyl se aika arsyttavaa on, kun ne kay heti paalle, kun paasee talosta ulos. Onnneks Annika osaa olla kuuntelematta niita.
Dosa Medaniin kesti sellasen 1.5 tuntia. Jaatin pois jossain vaan missa mutkin ja taas oli hirvee maara, talla kertaa riksakuskeja, ymparilla. Otettiin riksa johonkin laheiseen paikkaan ylihintaan, niinku myohemmin sitte hoksasin. Paikka oli ihan tolkuttoman rahjanen, mut aateltiin et kun ei se ole kallis, 19 000 rupiaa eli 1.5 euroo, niin kai siella yhen yon nyt nukkuu. Seuraavana aamuna kuitenkin oli tarkotus lahtea Toba-jarvelle. Kirjotettiin nimi paperiin, mut eihan se ollukkaa 19 000 vaan 90 000. Haettiin kamat pois huoneesta ja lahettiin ettimaan jotain jarkevamman hintasta paikkaa. Eika otettu enaa riksakyytia. Taas yrittivat tyhmaa ukottaa.
Kaytiin haukkaamassa vahan purilaista ja loydettiin Angel-niminen yopaikka aika lahelta. Sen jalkeen, kun oltiin jo puolen tusinaa homeista luukkua kayty katsastamassa. 50 000 yo oli ihan ok. Huone oli tosi pieni, mutta siisti. Suihku oli taas kylma.
Respa sai kaupattua autokyydin seuravalle aamulle Toba-jarvelle. 100 000 oli hinta ja ihan kohtuulinen. Matkaa kumminkin 4h.

Hienon nakonen paikka kun vuoren rinteet laskee jyrkasti jarveen ja aurinko kimaltaa kevyilla laineilla. Kuski ajo ihan normaaliin tyyliin kun reikapaa ja apinat harskeili tien vierella. Paatepysakki oli Parapatin kaupunki, josta ystavalliset alkuasukkaat kehotti menemaan veneella TukTukiin. Holmo nimi. Veneen lahtoon oli aikaa melkein tunti viela, joten jaatiin siihen kahvia juomaan ja tupakkia polttamaan paikallisten kanssa. Juteltiinkin sitten kahden sallin kanssa joiden toimenkuvaan kuuluu ihmisten heivaaminen niiden Guest Houseen. Annikalla oli tosi kipee olo, niin se ei paljon jaksanu seurustella. Makin olin aika varautunu, ei olis taas eka kerta kun johonkin kusetukseen alistuis. Niil oli valokuvia paikasta mukana ja oli kylla tosi kivan nakonen. Paatettiin kayda tsekkamassa mesta.
Venematka kesti noin puol tuntia. Oli kiva nahda vetta joka ei ole suolasta eika vello. Tosi tyyni pinta. Jonkun varran oli roskaa kylla vedessa. Se ei varmaan tallasessa kraaterijarvessa ole mikaan kovin mainio juttu. Niinkun ei tietysti missaan.

Bagus Bay Guest House osoittautui aivan mielettoman hyvaksi valinnaksi. Huoneet on siistit ja halvat. Vaan 30 000 yo. 2 euroo siis. Taalla on nettiyhteys ihan kohtuullisella nopeudella ja ravintola, mista saa helkkarin hyvaa sapuskaa, jopa lansimaiset ruuat onnistuu. Lisaks on viel bilispoyta, lento-/sulkapallo kentta ja oma ranta, ei tosi kovin kummonen. Kaikki tyontekijat on tosi nastoja salleja, ainakin nain ensituntumalta ja aika moni niista soittaa jotan, eli taal on sit iso bongorumpusetti ja nelja kitaraa, tosin vajavaisesti kielitettyna.
Eilinen paivahan mulla tietysti meni paskaa puhuessa ja bilista hakatessa. Yritin niita rumpujakin luukuttaa, mut aika vaikeet loppupeleissa on soittaa.
Kaiken kaikkiaan hieno paikka, ruoka on kuumaa ja olut markaa. Taalla voi varmasti viettaa jaljella olevat 28 paivaa viisumista ja sit lahtea Thaikkuihin viela.

Tasta jarvesta viela. Eli ollaan nyt sitte helvetin ison tulivuoren paalla. Tai oikeastaan supertulivuoren, joka, mikali en nyt ihan vituiksi muista, tarkottaa sita, etta tuolla maan alla on niin jarkyttavat maarat laavaa, vai onko se sitten magmaa, en ikina muista kummin pain, etta en edes viitsia lahtea arvailemaan. Taa harveli siis viimeksi purkautu abauttiarallaa 70 000 vuotta sitten ja pisti maapallon systeemit kokolailla sekasin syoksemalla kaiken maailman sontaa ilmakehaan ja alentaen lampotilaa koko pallerolla. Tuloksena tasta meilla on nyt ihana lomanviettopaikka puolen kilometrin syvyisen jarven rannalla ja saarella. Tassa jarvella on tallanen Singaporen kokonen saari, missa nyt ollaan. Jarvi tais olla noin 30*90km kokonen, mika tekee siita maailman isoimman kraaterijarven ja Aasian isoimman jarven. Ennatyksi, ennatyksia. Sellasta. Palmut kasvaa ja itikat inisee.
Mista tulikin mieleen, etta eilen nahtiin aivan sairaan iso lentava kuoriainen. Varmaan joku seitteman senttia pitka ja paksu kun mika. Naytti siivet aika hennoilta semmosen mallin kannattelemiseen, mut kyl se ilmassa pysy. Oikein otokka kammosen unelma.

Taidan tasta lahtea juomaan yhden olusen ja kattomaan josko kukaan haluis pelata puulia. Vettakin alkaa kohta satamaan.

Hikipedian nakemys tulivuoresta. Ihan hauska teksti, kannattaa lukea. Ei siis mitaan tieteellista tekstia. Sita loytaa tiedelehdista. http://hiki.pedia.ws/wiki/Tulivuori
]]> Korkeilla mailla — Cameron Highlands, Malaysia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231164660/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231164660/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231164660/tpod.html Mon, 05 Jan 2009 21:31:52 -0500 Junalla kauas aasiaan
Cameron Highlands, Malaysia

Vaivainen kuuden tunnin bussimatka sujui mukavasti fendeja kahtoen ja unten mailla. Jotenkin sita oli silti vasyny kun paastiin perille. Mokomatkin aamuheratykset. En nyt muista viela tan kaupungin nimea missa ollaan, joku Rata se oli. Kuitenkin, kun saavuttiin bussiasemalle, siina oli viis ukkoa kauppaamassa yopaikkoja ja ilmasta kyytia sinne. Eihan siina sekasotkussa taas mitaan jarkevaa saanu paatettya. Mentiin sinne mihin muutkin. Nyt olemme, mun mielesta hieman perverssisti nimetyssa Isin Vierastalossa, ja hyva niin, kiva paikka. Aika taytta taalla on ja saatiin huone tuolta alapihalla olevasta lisarakennuskompleksista.
Mulle tuli hirveen surkee olo kun kaikki tuli tanne ja ne muut paikat ei saanu paljon ketaan. En tia mika mul on, kun viimepaivina on tullut tollasia tosi paljon. Eilenkin oltiin syomassa yhessa Intialais Malesialaisessa katukeittiossa ja viereisessa mestassa ei ollu ketaan. Ma halusin siirtya sinne syomaan, kun ne kundit vaan seisoskeli siina, eika ollu yhtaan asiakkaita.

Maisemista on turha edes puhua. Kohan loydan koneen mihin saa kameran kiinni, niin voitte kattella ite. Ei kylla noi maisemat enaa jaksa vaikuttaa samalla tavalla kun reissun alussa. Nyt kun niita on koko ajan, niin siihen on jo tottunu. Taal on vissiin ihan hyvat vaeltelumaastot ja Annika on itseasiassa nyt just jossain pain tallustamassa. Ma en jaksanu lahtee. Taidan kayda vaan juoksemassa, kun eilen jai lenkki vahan lyhkaseks. Pitaa tassa aamupaivasta yrittaa teha ulkona kaikki mita haluu, kun iltapaivasta tulee taas vetta.
Taal on tosi kylma. ei oo lampoo kun joku kakskyt astetta. Jaatavaa. Viime yokin paleltiin, vaikka oli paksut huovat eika pelkka lakana. Eipahan tarvii tippuu hikea koko paivaa.
Saksalaisia on ihan sikana liikkella. Mikahan niita talla niin kiehtoo.

Jatkoja
]]> Liikkeelle vihdoin — Pulau Penang, Pinang, Malaysia http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231127820/tpod.html http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231127820/tpod.html#comments Travel Blogs http://www.travelpod.com/travel-blog-entries/11kaks/1/1231127820/tpod.html Sun, 04 Jan 2009 09:21:21 -0500 Junalla kauas aasiaan
Pulau Penang, Pinang, Malaysia

On joulut ja uudet vuodet menny ja aika lahtea liikkeelle taas. Toni lahti jo eka paiva menemaan ja me lahettiin Annikan kanssa tanaan liikkeelle. Ihan kiva olla taas tien paalla. Ollaan oltu jo yli kaks viikkoo samassa paikassa. Paasee totuus unohtuu.
Suuntana nyt on Cameron Highlands. Se on nimestaan huolimatta ylanko =) jossain 1300-1900m meren pinnasta, jospa siel olis vahan viileempaa. Taal on nyt vissiin taas joku monsuuni paallansa, joten pitais hommata rinkkaan sadesuoja. Kehuvat CHta kauniiksi paikaksi. Kyl ainakin kuvissa nayttaa. Saadaan majotus varmaan samaan hintaan kun taalla mut vahan tasokkaammasta paikasta. Siel pitais olla netit ja vehkeet et saa kuvia laitettua taas vituttamaan teita rakkaat ystavat.

Pulau Penangista sen verran, etta aivan mielettoman hyva paikka olla. Taal on vaikka mita mut silti paasee tonne syrjempaan rauhaan nukkumaan. Tai no.. apinoita on kyl sit siel, mut on se parempi kun liikenteen melua kuunnella. Rannalle paasee kuoppia kaivamaan ja viidakkoon vaeltamaan ilman mitaan oppaita. Georgetownissa on ostareita ja kaikkee tommosta settii mista nyt niin hirveesti en ole valittany. Toisaalta bisse on aika kallista, vahan yli euro Carlsbergin tolkki. Mut toisaalta pullon viinaa saa myos silla vahan yli eurolla. Riippuu mista tykkaa. Todella mukava saari kaiken kaikkiaan ja tanne sit ehka joskus takas.

Huomenna heti aamusta siis ylos ja keskimaata kohti. Palaillaan linjoille. Heh, paasee dosaan kattomaan Frendeja. Ai niin tosiaan Annika osti kaikki tuotantokaudet alle kahella kympilla. Siis niita euroja.
]]>