Residence Lvr Les Balcons Du Soleil Orcieres

... day hikes, a 2-day climb, night in a refuge, hikes to pick up blueberries to bake pies and make jams... one can't get bored in the mountains (unless you don't like hiking or climbing). In between our hikes? Playing tarot cards with my uncle and my aunt (a passion shared by most family members on my Mom's side) and going to the movies once in a while...

I'll upload pictures, they will express more than words...

... there are a lot of towns that you go through in a day, most of them are not easily remembered. On the rainy trip from Briancon to the Loire, however, there were two towns that I remembered because they were in English. We did go through Die but we took a detour around Nevers... hence: Die? no Nevers!
Heh...cut me some slack ... I'm tired!
This may be my last blog before we return home. ..Unless I decide to visit McDonalds in Paris. Who knows.

... sillä ne päivät oli todella kauniita ja shortseissa hiki virtasi. Tää lämpö ja valo on ihanaa! Torstaina alkoi sitten paniikki iskeä ja vaikka vieläkin oon puolikuntoinen, niin mäkeen oli päästävä. Varsinkin, kun ostin nyt uuden laudan, Rossarin tän vuoden mallin Divan ni pakkohan sitä oli päästä testaamaan. Tosiaan aaltoilevilla kanteilla ja timanttikoruilla. Ensi vaikutelma oli kyllä, että vanhaa lautaa jäi ikävä mutta ehkä meille tulee uusi hyvä suhe. No Grave ...

... parempiin suihin ja Valtterin kainolopaikka on aika suosittu. Dägä alkaa olla jo sitä mieltä, että tuo on nähty ja heitettiin se äskön melkein tunniksi pihalle mutta, kun se taas itki ovellamme, niin heltyihän Valtteri. Nyt sillä sitten vissiin on täällä kaksi koiraa seuraavat viikot :) Ei haisuakaan kenen se on mutta ranskalaiseen tyyliin sitä varmaan potkitaan kotona, joten en yhtään ihmettele tuota onnellista hymyä hauvan kasvoilla meidän kotoisen lämpöisen kodin ...

... Fondueta ja Tartiflettea ym. herkkuja. Nyt tuli testattua Villa DŽArenen kylän ravintolakin ja tuttu turvallinen Vieux Guide ei petä kyllä koskaan. Äippä asioi ahkeraan kylän leipomossa ja aika montaa juustoa ja paikallista tuotetta tuli maisteltua. Hirviä ähky päällä. Kelit on ollu nyt jo pitkään tosi oudot. Ei oo oikein huhtikuun lämpöä tai oikeestaan lämmin on kyllä mutta aurinko ei oo paistanut pitkään aikaan ihan pilvettömältä taivaalta vaan koko ajan on sumua, usvaa ...

Derbyt on taas onnistuneesti ohi. Mulla oli ehkä kivoin Derbykokonaisuus, mitä koskaan. Alkupäivät oli karua vesikeliä mutta kisapäiväksi saatiin oikein kunnon aurinkopäivä. Keskiviikkona käytiin vaan tutustumassa telttaan ja kurkkaamassa meininkiä. Torstaina saapui ystävämme Milla Chamonixista menoon mukaan ja silloin olikin jo kunnon bile. Käytiin Millan kanssa jo alkuillasta tutustumassa Bar Mouffleen eli asuntovaunubaariin ja johan oli turistit meid ...

... onkin käydä nautiskelemassa kesämeiningistä. Ehkä ensi viikolla tuodaan pyydat mukanamme..ei tää nyt vielä voi jatkua näin kesäisenä! Dägä menee hoitoon huomisesta ruotsalaisille kavereille. Tässä pohdiskelen, että opettasko Dägälle ruotsin alkeet vai pitäsikö pikakurssin sveduille, että löytyy tuo yhteinen sävel. Ehkä Dägälle voi vetää "Nej Dägä, komma här". Nähään Suomessa ja ensi viikolla sitten niitä meijän sieltä tuomia lumia pöllytellessä :)

... ja olihan se...ihan iloisesta jälleennäkemisen riemusta otettiin drinksut jos toisetkin ja bilehän siitä kehkeyty. Mä olin kyllä kuskina mutta kohtahan me jo oltiin takaisin Gravessa ja pelaamassa Aliasta juomapelinä siten, että tiimalasin tilalle oli vaihdettu tyhjennettävä olutpullo..Saatiin Jussikin menoon mukaan ja hauska ilta tuli. Maanantaisin on Graveen lanseerattu "Open Mic"-ilta ja kai siellä olisi ollut sana vapaa mutta itse keskityimme ...

The alarm clock worked and Kristen and I got ready for a full day of skiing in Serre Chevalier. After having breakfast with my uncle, aunt and father we got on the road for the Southern Alps. Getting to Grenoble (1968 Olympic Games) was no problem, we had left early enough to avoid traffic. The snow was lower than what we expected for the month of March and the signs in Grenoble were warning us that chains were required to go to the "Col du Lautaret ...

... breathing heavily. At the summit of the climb, there was a pretty nice view of the valley below. I ended up riding around for about 2 hours after that with a Belgian guy I met on the climb. We got a little lost, but luckily his French was better than mine and we asked the locals for directions back.